Kaksikymmentäneljä.
Työmaaporukan tarpeisiin laaditussa pohjapiirroksessa oli numeroitu
yhteensä 24 tilaa tai huonetta, eikä numerointi edennyt mitenkään
järjestelmällisesti. Tämä sai paperia taskulamppunsa valossa
tarkastelevan Lindkvistin pohtimaan kartalle aivan muita mahdollisia
tulkintoja, kuin työmiesten remonttidokumentaatio.
”Ehkä työn
suunnittelija on laatinut tietyn tärkeysjärjestyksen, jossa tilat
on aiottu rempata ja numerointi on siksi hieman villi”, ehdotti
Methykos. ”Oli miten oli, meidän pitäisi keskittyä polttopuiden
löytämiseen eikä tutkia moisia papereita.”
”Mahtaisiko muka
tosiaan olla niin, että juuri tällainen työstöjärjestys olisi
laadittu pohjapiirrokseen? Tätähän on kauhean hankala seurata kun
numerointi ei etene millään tavalla järkevästi. Yhtä hankalaa
kuin luukkujen hakeminen joulukalenterista. Mutta hetkinen?
Numeroitahan on juuri 24 kuten joulukalenterissa!” ilmaisi
Lindkvist oivalluksensa.
”Näyttäkäähän nyt vielä
sitä paperia”, huono matemaatikko Methykos sanoi ja kävi
numeroinnin läpi monin eri tavoin ja useaan kertaan ja sanoi sitten:
”On. Totisesti niitä on tasan 24.”
”Ja nyt on jouluaatto.
Joulun vietto ja odotus, 24 'luukkua'. Ja sen peijakkaan
matkatoimiston nimessä oli sana 'adventti', englanniksi
joulukalenterimme on 'adventtikalenteri'!” hihkui Lindkvist.
”Veikkaanpa, että
huonon onnen harhamatkatoimistollamme ei ole ollut ihan vähään
aikaan mitään tekemistä joulunviettomme kanssa. Huijasivat rahat
ja siinä heidän osuutensa. Tämä lienee kaikki vain sattumaa”,
sanoi Methykos skeptisenä ja pohti mitä mahtaisikaan osata tehdä
selvittääkseen kaikkien tähän hetkeen johtaneiden tapahtumien
todennäköisyyksiä jos osaisi pätkääkään
todennäköisyyslaskentaa.
”Aaargh!” kuului
huuto taempaa aulan perällä olevien portaiden pielestä, johon
meklari McLaren oli jäänyt sompailemaan aggregaatin kanssa.
Lindkvist pudotti kädestään taskulamppunsa ja paperiarkin, kuten
hänellä näköjään oli säikähtäessään tapana hyppysissään
pitämilleen tavaroille tehdä. Methykos taas kääntyi
vaistomaisesti huudon suuntaan. Ennen kuin Lindkvist ehti nostaa
tavaransa maasta kuului aggregaatin käyntiinrotkahdus ja aulan
seinustoille, telineisiin ja seuraavan kerroksen parven kaiteisiin
ripustetut työmaavalonheittimet pingahtivat kirkkaaseen loistoonsa.
”Eipä mitään
huolta”, kuului McLarenin ääni kirkkauden takaa. Pian hän astui
silmiään siristelevän kaksikon näkyville ja jatkoi: ”Oli se
viimenen hantaaki hiukan jumissa. Lisäsin momenttia niin jo heltisi,
mutta käsi myös vähän lipsahti. Vaan onhan meillä nyt ainakin
jouluvalot ja melkeinpä taivaallinen kirkkaus. Hienoja pelejä nämä
aggregaatit nykyään on kun ei tuon meluisampi ole käyntiääni.
Jokos te niitä klapeja löysitte?”
”Ei. Unohduin
Methykosin kehotuksista huolimatta tarkastelemaan edelleen tämän
paperin mahdollisia lisäsisältöjä”, Lindkvist sanoi.
”No mitäpä saitte
siitä esille?” McLaren kysyi.
”Aika tavalla tuli
joulukalenterin luukkujen etsinnän problematiikka mieleen”,
Methykos sanoi, vaikka asian olikin oivaltanut Lindkvist.
”Joulukalenteri?”
McLaren toisti ja sai paperin tarkasteltavakseen.
”Kas kun numeroita on
myös tuo 24”, Lindvkist sanoi jatkaen: ”Ja nyt on joulu. Ja
matkatoimiston nimessä mainittiin adventti. Vapaata tulkintaahan
tämä kaikki on, mutta mielestäni mielenkiintoista.”
”Voiaanhan me ottaa
selvää tästä joulukalenterista, mutta onko tässä nyt minkään
valtakunnan tolkkua kun jo ollaan aatossa?” McLaren sanoi ja
jatkoi: ”Tarkotan vaan sitä, että jos tässä olisi meille
haluttu osoittaa jännä seikkailullinen joulukalenteri
Halsterbrookin kartanon pohjapiirroksen muodossa, niin eikö meidät
olisi tarvinnu kutsua tänne koko adventtiajan viettoon? Päivä per
luukku?”
”Hyvä huomio”,
totesi Lindkvist, jonka autonominen assosiaatiokyky oli joskus
turhankin mainio. Hän olikin kiitollinen, ettei ollut eksynyt tänne
yksin, vaan hänellä oli kumppaninaan kaksi muutakin näkökulmaa,
jotka auttoivat suitsimaan liian mielikuvituksekasta yhteyksien
löytämistä sieltäkin, missä niitä ei tosimaailmallisesti ollut.
”Entä jos se on
laadittu tiiviimmälle aikajaksolle?” sanoi Methykos.
”Mitä tarkoitatte?”
McLaren kysyi.
”Vuorokaudelle. Siinä
on 24 tuntia”, selvensi Methykos.
”Vuorokausi? Alkaen
mistä, päättyen mihin?” Lindkvist ihmetteli. ”Ja miksi
ihmeessä? Meinaatteko, että tämä on joku ihmeen Jack Bauerin
joulukalenteri?”
”En minä tiedä, tuli
vain vuorokauden tuntien määrä mieleen lukumäärästä 24”,
Methykos sanoi.
Ilmapiirissä alkoi olla
aistittavissa lievää kireyttä ja mielialavaihteluiden
navakoitumista, mikä ei ollut ihme kun kolmikko oli ollut vailla
murenaakaan useamman tunnin. Mitään tarjoiluahan ei ollut
odotettavissa eikä kolmikko ollut vielä ehtinyt alkaa huolehtia
sitä seikkaa. Onneksi meklari McLaren oli tehnyt tuliaishankintoja
Bummerdalen maalais-munkki-muffinsi-ja-minkki-markkinoilla. Hän
jakoi nyt kullekin matkalaiselle kotileipurirouva Nerdkirkin
pyöräyttämän muhkean nisupullan tasoittelemaan pahimpia
verensokeriarvojen astevaihteluita. He mussuttivat nyt pullaa
työmaavalaistun, kuuden haarniskan vahtiman Halsterbrookin kartanon
aulasalin pitkällä tummalla matolla, joka alkoi isoilta pariovilta,
kulki halki koko tilan aina perällä oleville leveille portaille
asti ja luikerteli vielä nekin ylös yhä sinne, missä portaat katosivat
työmaavalojen valokiilojen ja hajavalon katveeseen. Antaa heidän
syödä pullansa ihan kaikessa rauhassa. Leuanliikkeille oli luvassa
lukuisia toistoja, sillä Bummerdalen kotileipurirouva Nerdkirkin
nisut ovat patalakin kokoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti