Seuraavana vuorossa oli
päärakennuksen koilliskulmassa sijaitseva kohde 13, pitkä tavaravarasto,
jonka läpi oli jo aiemmin kuljettu kun vierailtiin tallipihalla. Mutta ennen sinne ehtimistä tapahtui erikoinen käänne
pikkukeittiössä, jossa niin ikään oli jo vierailtu ja joka oli
jälleen siirtymäreitin varrella. Sattui nimittäin niin, että
huikopalan toivossa meklari McLaren sujautti kätensä astioiden ja
aterimien peittämällä pöydällä olevaan keksirasiaan vain
tavatakseen sormenpäillään sieltä jotain kovaa ja kylmää. Hän
veti sormensa pian pois pahvirasiasta ja kurkisti sen sisään.
”No jopas!” Hän veti
laatikosta esiin esineen, jonka puuttuminen toisaalla oli aiemmin
pantu merkille. ”Keksinkärki!”
”Mitä niin?” kysyi
Lindkvist ymmärtämättä mistä oli kyse.
”Se aulasalin
haarniska, jolla oli hilparin sijaan terätön keksinvarsi,
muistatteko? Se kärki on tämä tässä”, McLaren sanoi ja ojensi
tukinuittokeksin kärkeä näytille.
”Keksi ja keksi”,
sanoi kielitieteilijä Lindkvist kuin vain ääneen ajatellen, sanoja
tapaillen.
”Ni-hiin, hassua vai
mitä”, McLaren naurahti.
”Sinnittele”,
Lindkvist sanoi edelleen kuin unen läpi puhuen. Hänen ajatuksensa
oli jossain näytille nostetun metallisen esineen sitoman konkretian
tuolla puolen.
”Jaa että mitä?”
McLaren kysyi.
”Muistatteko mitä
siinä haarniskan pitelemässä keksinvarressa luki?” Lindkvist
kysyi.
”Kyllä, 'hang on'”,
vastasi McLaren muitta mutkitta, sillä hän oli itse lukenut teksin
työkalun varresta.
Sanomatta mitään
Lindkvist loi katseensa pahviseen keksirasiaan, jota meklari piteli
toisessa kädessään. McLaren käänsi myös katseensa siihen.
Laatikko oli tuontitavaraa ja siinä luki 'Hangon keksi'. ”Ei
jumaliste...” McLaren totesi ja asetti oikein lukulasitkin vielä
silmilleen, mutta teksti ei siitä muuksi muuttunut.
”Hei kaverit!” kuului
hihkaisu pikku keittiön oviaukosta, jossa Methykos seisoskeli aivan
toisensorttinen keksipaketti kädessään. Hän oli tällä välin
poikennut viereiseen pääkeittiön kuivavarastoon, jossa kolmikkomme
oli nähnyt suolakeksinhamstraajan paremman varaston. Methykos heitti
paketin Lindkvistille ja tämä otti heitosta kopin.
”Mitä tästä?”
Lindkvist kysyi.
”Ne on Tuc-keksejä”,
Methykos sanoi tyytyväisenä.
”Ja?” Lindkvist
ihmetteli.
”No hyvänen aika
kielitieteilijä! Johdatelkaa nyt siitä Tuc-keksistä tukkikeksi.
Eikö se työkalu joku semmoinen ollut.”
Seurasi vaitonaista
pälyilyä ja arvoituksellista katseiden kiirehdintää. Kukaan ei
sitä sanonut, eikä täyttä varmuutta ollut vielä kellään, mutta
jokin tässä keksikuviossa antoi vaikutelman tietentahtoisesta
johdattelusta jonkin vielä tuntemattoman äärelle, ja se sai mielet
pohtimaan tarkemmin myös kaikkea muuta tähän asti tavattua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti