Halsterbrookin kartanossa
oli neljäs kerros. Näin voitiin perustellusti sanoa, sillä niin
kutsutun vintin huonekorkeus oli katonharjan kohdalla sama kuin
varsinaisissa kerroksissa kauttaaltaan, ellei jopa hitusen
korkeampikin. Katto oli myös niin loiva, että käveltävää
huonekorkeutta riitti suurimman osan vinttiä. Tai ullakkoa tai miksi
sitä nyt halusikaan kutsua. Sinne olisi aivan hyvin voinut lohkoa
väliseinin lisää huoneita, mutta nyt tila oli kauttaaltaan avoin.
Sitä lohkoivat vain valtavia kattotuoleja kannattelevien järeiden
hirsipylväiden rivistöt. Ilmeisesti tilan avoimuus ja toisaalta
tolpparivien muodostamat linjat olivat tuoneet jollekulle mieleen
ajatuksen radasta. Pohjapiirrokseen oli katkoviivalla rajattu kahden
tolpparivin välinen koko vintin poikki kulkeva pitkä suorakulmio,
joka oli numeroitu numerolla 15.
”15 ei ole numero”,
sanoi huono matemaatikko Methykos.
”Anteeksi?”,
hämmästeli Lindkvist.
”Se ei ole numero, vaan
luku. Luvut muodostetaan numeroista 0, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8 ja 9.
Mutta numeroita ei ole enempää”, Methykos sanoi ja ihmetteli
miksi hän sellaista meni puhumaan kun ei osaisi kuitenkaan
perustella sanomisiaan ja hän toivoikin nyt, että asia jäisi
sikseen.
”Aivan”, Lindkvist
sanoi. ”Siis jos kyse on meille tutusta länsimaisesta
lukujärjestelmästä, varmaankin tarkoititte? Te varmaan osaisitte
selittää nämä asiat paljon perusteellisemmin, mutta kyllä
minäkin jotain tiedän matematiikasta. Sehän on vain kieli sekin.”
Methykos nyökkäili ja
nieleskeli kuunnellessaan kielitieteilijän kommenttia ja pohti
kuinka selviäisi nolaamatta itseään.
”Toisaalta kyllähän
me puhumme esimerkiksi puhelinnumeroista ja sen semmoisesta”,
Methykos keksi sanoa. Nyt hän toivoi, että kolmikon puhelimet eivät
tulisi puheeksi, sillä hän halusi pitää oman puhelimensa nolon
kohtalon jälleen noloussyistä salassa. ”Eli numero tässä
merkityksessä kuin olemme sitä jo tottuneesti ja luontaisen
vaistomaisesti käyttäneet lienee ihan pätevä termi”, Methykos
sanoi hyväksyvästi.
”Vain maila puuttuu”,
sanoi McLaren, joka haeskeli LED-valonsa kapealla kiilalla lähistöllä
mahdollisesti lojuvaa pelivälinettä.
”Mikä maila?”
Lindkvist kysyi.
”Golf-maila. Tässä on
ollut putti- tai chippi-rata. Se on se pohjapiirroksen numero eli
luku 15. Ja vieressä on ilmeisimmin ollut keilarata”, McLaren
sanoi ja nyökkäsi seuraavaan pylväsriviväliin.
”Hyvin oivallettu
hyödyntää tällainen vintti, jossa on paljon avointa tilaa”,
arvioi Lindkvist.
”Eikä liikaa ikkunoita
mitä särkeä palloilla. Minä en ilman kypärää iskisi
chippiäkään tämmöisessä pylväspöpelikössä. Nimittäin
kimpoilee varsin levottomasti jos ei pitkin rataa saa lyötyä. Sitä
vaan ihmettelen mihin tämä harrastaja on tiinsä tökännyt?”
McLaren pohti.
Lyöntipaikalla oli
keinotekoinen alusta, mutta se oli kuin uusi. Siihen ei ollut
istutettu kertaakaan golf-pallon pidikettä vaikka niitä lojui
alustan reunalla pallojen vieressä.
”Ei mailaa, ei
koelyöntiä. Ja ehkä parempi niin”, totesi McLaren ja kolmikko
alkoi tehdä lähtöä takaisin alempiin kerroksiin.
Jos he olisivat
tutkailleen golf-radan vartta pidemmälle, he olisivat totisesti
havainneet harhapallojen tekemät syvät lommot pystyhirsissä. Niin
ikään he olisivat nähneet hirsissä teräviä koloja ja
raapaisujälkiä, jotka olivat jäänteitä yli vuosisata sitten
käydystä miekkamittelöstä.
Oli jälleen
kulttuurituokion aika. Tällä kertaa tarjolla oli kuvataidetta ja
nyky- sellaista. Huone numero 16 oli jälleen kotoisassa toisessa
kerroksessa, aivan päärakennuksen luoteiskulmassa. Galleria oli
pitkulainen ja suurin osa tauluista oli sijoitettu sen pitkille
sivuille.
”Kyllä näitä
muutamaan miljoonaan saisi huudatettua”, arvioi meklari McLaren.
Gallerian päänäyttelyn
muodostivat mustavalkoiset yksinkertaiset teokset. Yhdessä oli musta
täplä muuten tyhjällä taulupohjalla. Sen vieressä oleva taulu
oli pitkulainen ja muistutti ehkä hieman dominonappulaa. Kuvassa oli
kuusi ympyrää, kaksi kolmen ympyrän pystyriviä. Ylimmän
ympyräparin vasemmanpuoleinen ja keskimmäisen ympyräparin
oikeanpuoleinen ympyrä olivat kauttaaltaan umpeen mustatut, muista
oli vain huomaamattomat ääriviivat. Seuraavassa taulussa oli
eläinradan ravun symboli tai vaihtoehtoisesti vain luku 69.
”Tämä on kyllä
turhan karsittua ilmaisua. Joskus nimittäin nämä
nykytaidehässäkätkin osaa olla ihan katsottavan näköisiä vaikka
ne ei juuri mitään esitä”, sanoi McLaren.
Teosten nimet 'Morse',
'Braille' ja 'ASCII' olivat Lindkvistin mielestä kovin kiinnostavia,
mutta hän alkoi huomata keskittymiskykynsä herpaantuvan nälän
vallatessa mielialaa, eikä jaksanut ajatella asiaa sen enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti