Halsterbrookin kartanon toinen Joulumysteeri 3/24; Meklari

”Toimi kuin junan vessa”, sanoi paikalleen palaava taide-, antiikki- ja arvotavarameklari Larry McLaren ja jatkoi: ”Nykyään saakin jo olla tarkkana kun junissa on sekä vessa että hissi. Ettei hissiin pissi tai vessassa huuhtase ihteään kerrosta alemmas raiteille.” Hän oli noussut Shytforkin suuntaan rymistävään junaan matkan varrelta Bummerdalesta, jossa hän oli osallistunut Bummerdalen maalais-munkki-muffinsi-ja-minkki-markkinoille arvioimalla markkinavieraiden mukanaan tuomia tinakippoja ja tuohitöppösiä.

McLaren oli aloittanut kansanomaisten irtainhuutokauppojen meklarina ja tullut tunnetuksi niihin liittyvänä tv-kasvona. Monet McLarenin lanseeraamat lennokkaannokkelat lauseet olivat säilyneet hokemina kansan puheissa ja elivät yhä omaa elämäänsä t-paitojen teksteissä; ”Se saa joka viimesenä huutaa”, ”Nonii, ja kättä pystyyn niinkuin kansakoulun pulpetissa”, ”Hiljasemmat Maan perii, mutta huutokaupan kyllä myös häviääpi”, ”Kyllä ääntä maailmaan mahtuu, vaan tavara loppuu kohta iltapäivällä”, ”Tavallisestihan akat huutaa ja miehet maksaa – täällä käy kummin päin vaan” ja niin edelleen.

Ajan tullen tv-huutokaupan huudot vaimenivat eli katsojaluvut hupenivat. Tällöin McLaren siirtyi yhdeksi tuotantokaudeksi varastohuutokauppaohjelmasarjaan, tällä kertaa itse huutohaukkana saalistamaan hylättyjen varastokoppien mahdollisesti tuottoisia sattumalöytöjä. Tästä arpatuurin, vaiston saneleman uskalluksen ja hörhöisille kollegoille uhittelun maailmasta McLaren eteni varsin nopeasti kohti seuraavaa tv-formaattia, jossa hän sai puntaroidakseen erialaisia arvo- ja antiikkiesineitä, joista monet osoittautuivat arvion perusteella vain esineiksi. Mahtui sekaan toki myös löytöjä ja oikeita helmiä, joskus myös löytöhelmiä ja helmilöytöjä, kuten esimerkiksi niin kutsutut 'Yodakopf''-helmet.

Tätä nykyä McLaren oli jo korkeasti arvostettu taide- ja tavaratietäjä, ja olipa tämä tehnyt pienen piston myös raharikkaiden kasvavassa suosiossa olevaan nykytaidehuutokauppaan, jossa oli meklaroinut muun muassa 46:ntoista miljoonan dollarin hintaan erään newyorkilaisen tamburiininrakentajan ja tilataidetaiteilijan jatkuvaluonteisen tai niin sanotun orgaanisen teoksen ”Sarja”, joka rakentuu (yhä) taiteilijan käytetyistä kalsareista, jotka tämä toimittaa käytönjälkeisessä tilassaan osaksi kokonaisteosta Fibonaccin-lukujonoon perustuvalla päivärytmillä. Fibonaccin-lukujonossa seuraava luku on aina kahden edellisen summa (esimerkiksi: 0, 1, 1, 2, 3, 5, 8,..). Tiettävästi taiteilijalla on tällä haavaa yllään samat kalsarit jo hyvän kolme neljännesvuotta, joten kokonaisteos on kasvavan luonteensa ohella orgaaninen varmasti muustakin katsannosta käsin.