Halsterbrookin kartanon toinen Joulumysteeri 23/24; Konkluusio

Nukkumaanmenovalmisteluihin meni kolmisen varttia. Laitettiin lisävuoteita viereisistä huoneista ja sen sellaista. Iltapalaksi tai aamuyölliseksi joulupäivälliseksi heillä oli vierashuoneen tulisijan lämmössä kuumennettuja purkkipapuja, lisää kutunmaitoa, kylmänä juomana kolaa ja niille ketkä syödä saattoivat myös pähkinäsuklaatia.

”Olihan siinä vaiheikas vaellus sentään”, sanoi meklari.

”Niin oli”, vastasi Lindkvist, jonka mielessä 24:n huoneen sekatavaramarkkinat pyörivät kuin pallot lottokoneessa.

”On muuten hieno kakluuni”, McLaren totesi lisätessään pökköä pesään. ”Mutta jonkinlainen uusiokakluuni. Meinaan, että koottu vanhan kakluunin laatoista tämä pinta. Hieno puun konkelo kuvattu mosaiikkitekniikalla. Rakenneperinteitten fuusio tässä...” McLaren jatkoi, mutta Lindkvist oli jo ummistanut silmänsä ja meklarin sanat kuuluivat katkelmina kielitieteilijän puoliuniseen tajuntaan.

Uni. Uuni. Kakluuni. Uusio-fuusio. Puun konkelo, koon punkelo. Konkelokakluuni. Konklaavi? Uusio-konklaavi. Fuusio. Konkluusio. Se on johtopäätös. Johdatuksen päätös. Johdatus 24 osaisen kartan mukaan oli päättynyt. Johtopäätös. Päällä johdateltava tulos sirpaleisesta näkyjen kimarasta.

Uni vapautti Lindkvistin mielen arkijärjen kahleista ja alkoi järjestää irrallisia ja selittämättömiksi jääneitä seikkoja, joita koko mennyt aattoilta ja jouluyön aamupuoli oli havainnoitu. Hänen tietoinen mielensä oli nukkunut kenties vain tunnin, kun hän heräsi mielessään kirkas selite Halsterbrookin kartanon joulumysteerille. Methykos ja McLaren vetelivät sikeästi hirsiä. Hiiren hiljaa Lindkvist hiippali huoneesta vielä yhdelle ylimääräiselle lisävarmistuskierrokselle, jotta saisi selitteelleen varmistuksen. Hän kielsi huomioimasta kirkuvaa puutetta selitteessään, joka oli muuten aivan täydellinen ja ehyt.

Aamu valkeni vihdoin myös pimeän ja harmaan Halsterbrookin teitämillä. Methykosin ja McLarenin herätessä Lindkvist oli ollut jo pitkään hereillä ja tämä oli vain malttamattomana, suorastaan kuumeisesti odottanut pääsevänsä kertomaan, mistä kaikessa oli ollut kyse.

”Hyvät herrat! Olen onnistuneesti ratkaissut meille annetun mysteerin juonet!” hän julisti, eivätkä herrat Methykos ja McLaren tulleet saamaan hänen aloitettuaan puheenvuoroa. ”Pohjapiirros oli kuin olikin mysteerin vihjekartta ja kukin joulukalenterimme luukku sisälsi enemmän tai vähemmän selkeän vihjeen. Osa vihjeistä oli aivan ilmeisen yksinkertaisia, ehkä jopa liiankin yksinkertaisia, että niitä olisi huomannut ilman muita vihjeitä. Osa vihjeistä oli äärimmäisen tarkkaa ja uskaltavaa pohdintaa vaativia haasteita. Onneksi kuitenkaan mikään yksittäinen vihje ei ratkaissut kaikkea, vaan jokaiseen kokonaismysteerin osaratkaisuun viittasi useampi vihje, tarkalleen ottaen kolme vihjettä osaratkaisua kohden. 24 jaettuna 3:lla on 8, mikä tarkoittaa kahdeksaa osaratkaisua. Ihmettelette mistä keksin kolmijaon? Tietenkin ihmettelette, mutta tähän kolmivihjerakenteeseen annettiin oma vihjeensä, kuinkas muutenkaan kuin juuri kolmen ensimmäisen vihjeen myötä. Ne olivat kaikki kolme keksiaiheisia, mutta sitä seuraavat eivät. Tässä oli selkeä raja, joka puhutteli minua heti alusta saakka, kun näiden kolmen keksiyhteys hahmottui meille. Tietenkään en ollut kolmivihjejärjestelmästä oitis varma, mutta aloin pohtia muissa huoneissa nähtyä ja koettua kolmen kohteen ryhmissä. Melko nopeasti sain todeta olevani lupaavan ja vakuuttavan ratkaisumallin jäljillä. Alkupään vihjeet tahtoivat kertoa meille yksittäisiä kirjaimia, myöhemmässä vaiheessa kirjainpareja...” Lindkvistin ilme muuttui mahdottoman innostuneesta toviksi hieman vaikeaksi. ”...Ja tuota...Sitten on...Yksi semmoinen kohta. Mutta mennään nyt ensin tärkeinpään eli aloitetaan huoneista eli luukuista eli vihjeistä 1-3.”

”Oikeastaan kolmen keksivihjeen päätarkoitus oli juuri kertoa meille, että vihjeet tulisi tulkita kolmen kokonaisuuksina. Vihjeistä 1-3 emme saa suoraan selville kirjainta, joka meidän haluttiin löytää. Sen sijaan vihjekolmikkoon liittyi tämä konkreettinen löytö”, Lindkvist sanoi ja kaivoi esiin tukinuittokeksin kärjen. ”Tästä saa eri asennoissaan hahmoteltua useitakin kirjaimia. Kärkipiikki ylhäällä ja koukku oikealla se voisi olla tekstauskirjainten 'n' tai 'h', ylösalaisin siitä saa ainakin 'y':n. Näistä vaihtoehdoista pidin h:ta ja y:tä otollisimpina. Lopullinen valinta näiden välillä oli myöhempien löytöjen valossa varsin helppo.”

”Vihjeet 4-6: kerhohuoneen baari, tympeä tallipiha ja grammarin jankkaama Metallican single. Lähden liikkeelle kryptisimmästä vihjeestä, joka oli viimeinen eli grammariin liittyvä. Oikeastaan siinä oli kaksikin vihjettä samassa. Levysoitin jankkasi sanoja 'nothing else', 'ei muu' tai 'muu ei', miten sen nyt asiayhteydestään eristääkään tai siihen sijoittaa. Jos pohtii, kuten minä tein, sisältöä 'muu ei', tulee ajan oloon mieleen sen sisältöä jatkava käänteisilmaisu 'vain'. Siis ei muu kuin vain joku. Metallican laulussa lause olisi jatkunut jotakuinkin 'muu ei merkitse (mitään)' eli täydennysjakaumallisesti ajatellen 'vain joku merkitsee jotain'. Oli miten oli, tästä johdattelusta käteeni jäi lopulta sana-aines 'vain' ja, heh heh, kun sen laittaa siihen käteen, jolla maineikkaan grammarimme kampiavainta väännettiin, päästään vaikeaa polkua salaisuuden äärelle. Ajatelkaa: samassa kädessä avain ja 'vain'. 'Vain' sisältyy muotoon 'avain'. Vähentäkäämme tautologinen morfi 'vain' ja hopla! Jäljelle jää 'a'. Tämän voimme alleviivata vakaalla kädellä koko vihjekolmikon yhteiseksi lopputulokseksi, sillä kerhohuoneen baarissa oli A-oikeudet ja Te, Methykos, käppäillessänne tallipihan sivuja pitkin mittasitte sen alan 10 kertaa 10:ksi, mikä on sama kuin aari, jonka lyhenne on a. Lisäksi kryptisimmän vihjeen eli sen grammarista johdatellun oheisvihjeenä oli se, että kyseessä oli Metallican singlen a-puoli.”

Päästyään hyvään vauhtiin Lindkvist veti tässä välissä henkeä ja arveli, että Methykos ja McLaren pysyivät kiinnostuneina kärryillä. Sitten hän jatkoi: ”Seuraavat kolme vihjettä, 7-9, olivat kansliahuone, eläintentäyttäjän paja ja tämä majapaikaksemme hyväksytty vierashuone, jossa juuri heräilette. Voisitte, parahimmat Methykos ja McLaren heti luntata pitsiliinalla lepäilevästä Rubikin kuutiosta mitä kirjainta nyt käsiteltävät kolme vihjettä meille tahtoivat ilmoittaa, mutta kuunnelkaa toki ensin kaksi muutakin selontekoani. Otan jälleen käsiteltäväksi sen kaikkein kryptisimmän, jonka jälkeen kaksi muuta ovat läpihuutojuttuja. Eläintentäyttäjän pöytä ja arkkupakastimen yllätys. Kumpaankin liittyi muotilehti. Pöydällä oli Elle ja pakastimessa Vogue. Edellisen osamysteerin ratkaisun jälkitunnelmissa pohdin mikä näitä yhdistää ja erottaa. Annoin ajatukselle luvan leikkiä tuulessa. Leikistä palasi luokseni iloinen idea, että Vogue-lehti oli antanut nimensä myös tanssityylille, joka perustui lehden kuvien poseerauksiin ja niiden välisiin liikesiirtymiin. Tanssissa vahvana elementtinä, heh heh, ele-mentti, niin siis eleet ovat keskeinen osa tanssia. Siispä laitoin työmuistiin talteen sana-aineksen 'ele' ja koska sen lähtökohta Vogue oli pakastimessa, katsoin sen olevan lopputulokseen johtavassa yhtälössä miinusmerkkinen. Yhtälö oli muotoa 'elle' miinus 'ele', siis jäljelle jää 'l'. Hakekaamme tälle tukea kahdesta muusta vihjeestä. Kanslistin huoneen tulisija hormeineen näytti meistä kulmikkaalta saappaalta, mutta uudessa katsannossa se käy myös l-kirjaimesta. Ja niin käy tuo keskeneräisesti ratkaistun Rubikin kuution meitä katsova sivukin.” Toden totta, kuution värit muodostivat täsmällisen l-kirjaimen. ”Ja ettekö Tekin, McLaren maininnut, että Rubikin pulman ratkaisussa tarvitaan älliä? Eli l:iä.”

”Pälyilkää toki toisianne epäuskoisina selonteostani jos niin mielitte, mutta jatkan seuraavaan vihjekolmikkoon”, Lindkvist sanoi arvellen, että Methykos ja McLaren saattoivat pitää hänen puheita totuutta pakenevina. ”Vihjeet 10-12 sijaitsivat soitinhuoneessa, vaatturin verstaalla ja vierashuoneessa, jossa kohtasimme vähintäänkin omintakeisen, siveysvyötetyn Sherlock Holmesin vahanuken. Kuten tavaksi on näyttänyt tulleen, aloitan jälleen eniten päättelyä tai rohkeita arvauksia vaatineesta vihjeestä. Kyseessä on vihje, jota erikoisuutensa takia ensin kavahtaa ja tahtoo kiertää, että sitä ei tarvitsisi pohtia, mutta se jäi erityisesti mieleen ja mieli sitä itsekseen työsti. Arvaatte varmaan, että puhun vaha-Sherlockista. Miksi tällä oli siveysvyö, lienee isoin mielenrauhan tönijä. Pohdin tuota laitetta ja sen ominaisuuksia. Se oli suunniteltu naisihmiselle ja se oli lukossa. Nämä olivat ensisijaiset huomiot. Sitten vasta huomioin kenelle se oli puettu. Pohdin myös kenelle tietylle naiselle vyö oli mahdollisesti suunniteltu? Kuka hän oli? Kenen 'hänen' siveysvyö oli kyseessä? Sana 'hän', josta täällä englanninkielisellä seudulla on eri omistusmuodot kummallekin sukupuolelle: 'his', kun sana 'hänen' viittaa mieheen, 'her', kun se viittaa naiseen. Sana 'her' jäi kaikumaan mieleeni ja se kaikui myös osana Sherlockin nimeä. Siinä samassa Sherlock-nimi hajosi kappaleiksi s-her-lock, 'lock' niin kuin lukko, joka oli osa siveysvyötä. Kun riisumme Sherlockin 'hänen(fem)lukosta', jää jäljelle 's'. Älkää te, Methykos ja McLaren menkö pitämään minua nerona, vaan sitä joka tämän juonen on meille laatinut. Mieleni alitajuiset akselit tässä ovat tehneet uinuessani kaikkein suurimman työn. Mutta ratkaisuun 's' palatakseni, vaatturin verstaalla arvostelimme ankarasti sovitusnuken ylle pingotettua urheilutoppia, jonka pesuohjelappu liehui sen kauluksen alta. Lappuun kirjattu vaatekoko oli S. Soittohuoneen flyygelin nuottipaperin melodiakatkelmassa oli vain yksi sävel alennettu. Se oli E, alennettuna merkintä Eb, joka tunnetaan myös lausutulla nimellä 'es', joka ääntyy samaan tapaan kuin monissa aakkostoissa kirjaimen 's' nimi.”

Lindkvistin innostunut ryöpytys ei osoittanut laantumisen merkkejä. Päin vastoin, se yltyi. ”Vihjeet 13-15 sijaitsivat pitkässä tavaravarastossa, josta löysimme rikkonaisia tauluja, tallisiiven grillijuhlienjälkeisellä parveketerassilla ja ullakon golf-radalla. Aloitan rikkoutuneista tauluista. Erityisen kiinnostava oli intiaaniaiheinen teos, joka valitettavasti oli repeämien tärveltämä sekin. Siinä kulki vaakatasoon yksi aaltoviivamainen reikä ja pystyssä kaksi railoa. Ne alkoivat mielessäni muodastaa yhtenäistä kokonaisuutta kiinteytyen lopulta symboliksi, jolla merkitsemme matemaattista vakiota pii. Älkää peljästykö, hyvä Methykos. En aio pyytää teitä luettelemaan piin likiarvoa. Pii. Pii, pii, pikkunen lintu, heh heh, välikevennys. Taulunrievussa oli kuvattu intiaanien asumus eli tiipii. Poistamme siitä piin ja jäljelle jää tii. Kun makustelemme sitä foneettisilla makunystyröillämme ja pohdimme jälleen aakkostojen kirjainten nimien äännearvoja, huomaamme, että kirjain 't' lausutaan esimerkiksi englannissa 'tii'. Tarvitseeko edes selittää miten golf-radan pallonpidike eli tii tähän liittyy? Ja vielä vähemmän parveketerassin grilliritilällä lekottelevan T-luupihvin luun merkitystä?”

Lindkvistin ilme oli epävakaa. Hän halusi sekä kiirehtiä asiassaan eteen päin, että jarruttaa ennen rotkoa, josta hän oli ollut alusta asti tietoinen, mutta jolta hän oli soikaissut itsensä omasta innostuksestaan lumoutuneena. ”Seuraavat kolme vihjettä, arvon toverini, olivat huoneissa 16-18, joissa näimme gallerian mustavalkoisen taidenäyttelyn, kellarityrmän runoteoksen ja kanslistin asuinkamarin ikkunalaudan anatomisesti yksityiskohtaisen ET-pehmolelun. Alamme ruotimisen viimeksi mainitusta, joka hyödynsi hauskalla tavalla edellistä ratkaisua. Ei ollut mitenkään sattumaa tai lohkeaman aiheuttamaa, että ET:lle valmistetusta luurangosta puuttui luuta tietystä kohtaa. Se nimittäin puuttui jotakuinkin siltä kohtaa, josta naudan kyseessä ollen leikataan aiemmin näkemämme T-luupihvi. ET:ltä siis puuttui T-luu. ET miinus T on yhtä kuin E. Taidegalleriassa voimme vain syyttää laiskuutta siitä, ettei meille heti paljastunut, että taulut esittivät äänteen 'e' kuvia tai tunnuksia eri merkkijärjestelmissä. Kun merkkijärjestelmien nimet lukivat vielä taulujen nimikylteissä! Ensimmäinen taulu: piste tyhjällä pohjalla, Morse-merkistön 'e'. Toisessa taulussa pisteet muodostivat Braillen pistekirjoituksen 'e':n ja viimeisessä oli ASCII-standardin 'E'-merkin järjestysnumero 69. Tämä gallerian teoksista. Perusteltavana on vielä kellarin runokirjan yhteys 'e'-kirjaimeen. Siinä oman häiveensä ratkaisun löytämisen vaikeuttamiseksi loivat kehno valaistus, kirjan otsikon pieni präntti ja McLarenin lukunäkö. Te arvelitte kirjan nimeksi jotain muuta, mutta sen nimi oli Eksistenssikvanttorin peilikuva. Eksistenssikvanttori on predikaattilogiikan ilmaus, jonka merkki muistuttaa E.tä, jonka sakarat osoittavat vasemmalle. Täten sen peilikuva ei ole muu kuin 'E'.”

Lindkvist puri huulta sekä innostuksesta että seuraavan todistusaskeleen ottamisesta, sillä hän oli nyt saapunut sepustuksensa heikoimmille jäille, rotkon reunalle. Mutta hän aikoi ohittaa koko seikan. ”Tässä kohtaa seikkailuammehan tapahtui isoja muutoksia. Minä, tuota, pökerryin ja oli sitä ja tätä. Vuohi ilmaantui kuvioon ja niin edelleen. Myös mysteerin vihjekäytäntö muuttui siltä osin, että tahti ikään kuin kiristyi. Enää vihjekolmikot eivät viitanneet ainoastaan yhteen kirjaimeen kuten tähän asti, vaan kirjainpariin. Huoneissa 19-21 vierailimme kahdessa ateljeessä, joista ensimmäisessä tutustuimme japanilaista taidetta jäljittävään työaihioon ja toisessa Methykos koki Déspina Achladiótin muotokuvan kotoisaksi. Lisäksi jouduimme todistamaan upealla pelilaudalla luokattomasti pelatun Scrabble-session loppunäkymää. Toivon totisesti, että se oli vitsi. McLaren kertoi, että pelilauta oli ammatilaisturnausten PRO-Scrabble ja yhdessä Methykosin kanssa todistimme sen olevan kreikankielinen versio. Tässä vihjekolmikossa piti tarkastella hieman ristiin eri osavihjeitä. Déspina Achladiótin muotokuvassa oltiin Ron saarella. 'Ro' löytyi myös ammattilais-Scrabblen 'PRO'-etuliitteestä. Ensimmäisessä ateljeessä en saanut mieleeni mikä oli se hiragana-merkki, jota taiteilija oli uutterasti harjoitellut. Tiesin, että se on joku litaniasta la-li-lu-le-lo. Japanissa äänteiden 'r' ja 'l' ero on häilyvä ja niiden kesken tapahtuu vapaata vaihtelua. Paremman vainun salaisuuden selvittämiseen saikin muuttamalla litanian muotoon ra-ri-ru-re-ro, josta RO pomppaa esiin. Ja vielä viimeinen niitti PRO-Scrabble -vihjeen kautta. Jos nyt löydetty kirjanpari 'ro' otetaan irti PRO:sta, jää irralleen merkki P. Kreikkalaisessa aakkostossa sen nimi on rho tai rhoo, joka ääntyy jokseenkin kuten 'ro'.”

Lindkvist ei ollut vähään aikaan katsonut matkakumppaneitaan päinkään, sillä hän halusi välttää näiden ilmeet, jotka arvasi epäuskoisiksi tai vähintään kyseenalaistaviksi. Hän ei missään tapauksessa halunnut tulla kyseenalaistetuksi tai keskeytetyksi ennen kuin olisi ehtinyt todistuksensa viimeiseen virkkeeseen. ”Kolme vihjettä on vielä käymättä ja sitten on hurraahuutojen aika. Vihjeet 22-24 saimme huussiklosetista, kellosepän pajalta ja autotallista. 'Sehän käy!', Te huusitte herra McLaren, eikö niin, kun saitte sen museoauton käyntiin. Myös kellopajan kellot kävivät, jok'ikinen. Autotallin elokuvajulisteessa oli kuvattu Tuomion temppeli -elokuvan naispääosan hahmo laulamassa alkukohtauksen laulua. Näyttelijätär oli tiettävästi aina toivonut saavansa laulaa elokuvassa, mutta kun tämä toive vihdoin toteutui hän saikin tehdä sen mandariinikiinaksi, joskin laulun kertosäkeessä esiintyvä laulun nimi 'Anything goes' oli säilytetty englanninkielisenä. 'Anything goes' eli 'kaikki käy'. Käy, ehkä hieman eri merkityksessä kuin auton käynti tai kellon käynti. Kaikki käy eli rennommin sanottuna kaikki on ok. Vessan lattialla ollut julkkisjuorulehti oli myös nimeltään OK!, joskin siinä oli tuo huutomerkki. Siinä viimeinen kirjainpari ja koko mysteerihässäkän viimeisen osaratkaisun palanen, ok.”

Lindkvist halusi tietystä syystä yhä visummin väistää kumppaniensa katseita.