Spänning ja Skøude kävelivät sisään
kartanon pääovista. Talon väki oli jo odotellut näitä ja
kuikuillut tulijoita ikkunoissa. Skøude jatkoi keittäjän ja
siivoojan kanssa peremmälle. Majatalon vastaava ohjasi Spänningin
omaan lukaaliinsa, joka oli heti pääovilta vasemmalle.
"Peter Allendorf, vastaan
vieraitten vastaanottamisesta, majoituksesta, sisään- ja
uloskirjautumisesta, laskutuksesta ja muuten vaan yleisestä
viihtyvyydestä. Jossain mielessä olen myös muun henkilökunnan
esimies."
"Tiluksiltanne on löydetty
ruumis, mitä Te asiasta arvelette?" Spänning kysyi ja veti
laukustaan näkkärin palan.
"Anteeksi, sopiiko ettette mutusta
kuivaleipäänne tässä tilassa, haluan pitää paikan puhtaana, ei
murusia, pyydän."
Spänning sujautti näkkärin takaisin
kassiinsa.
"Niin, asiahan on tietenkin
vakava", sanoi Allendorf: "Asiakashankinta on ollut
muutenkin hankalaa. Nyt sentään on jonkinlainen sesonki meneillään,
mutta ei tämä hyvää tee. Siis puhumattakaan inhimillisestä
kärsimyksestä, totta kai, suokaa anteeksi, tapaushan on ennen
kaikkea tragedia, mutta toimessani tapaan nähdä asiat aina
ensisijaisesti suhteessa liiketoimintaamme. Jopa nyt, jopa nyt."
"Mitä Te oikeastaan tapauksesta
tiedätte, Allendorf?" Spänning kysyi.
"Heräsin ovisummerin ääneen
neljän hujakoilla aamulla. Summeri on yhdistetty tähän tupaan
myös. Menin avaamaan oven, näin ikkunasta postiauton, joten arvelin
että voin tehdä sen turvallisin mielin. Posteljooni sanoi, että
pitäisi varmaankin soittaa poliisille, että sillalla on ruumis.
Soitimme tästä toimistostani Shytforkin asemalle ja saimme ohjeet
pysytellä poissa sillalta, mutta myös tarkkailla aluetta sen minkä
ikkunasta ulos näki aamuhämärässä eli ei yhtikäs mitään."
"Missäs se posteljooni on?"
"Hän odotteli poliisipartion
saapumiseen asti. Sitten kun ne olivat jututtaneet häntä, he
päästivät tämän jatkamaan kesken olevaa varhaisjakeluaan."
"Se saattoi olla virheliike",
Spänningiltä pääsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti