"Tästä se on painellut, Nash tai
mikä olikaan", totesi Reino. Snork saattoi nähdä, että vähän
kuljetussa maastossa oli suhteellisen tuoreita askelten painaumia
siellä täällä, mutta Reino koirana saattoi myös varmistaa hajun
haipuvia, jotka täsmäsivät siihen, mitä tämä oli ennen
patikkaan lähtöä nuuskinut herra Nashin asuttaman vierashuoneen
sisältä. Tutkijapari oli juuri ohittanut kohdan, jossa ojan
vastatörmällä oli viskimaakari Porkmanin mainitsema
matonpesupaikka ja pieni vaja.
Myllynrämä nyhjötti kuin nurkkaan
ahdettu mörkö pienen metsikön perällä, kuin kapean särkän
nokassa ikään siinä, missä pienen puron kaltainen
Halsterbrunni-oja viimein yhtyi varsinaiseen Halsterbrook-jokeen.
Mikään näkymässä ei antanut viitteitä siihen, että täällä
olisi mitään, mikä olisi voinut aiheuttaa valo-shown, jonka
kirjailija Haspel oli kertonut nähneensä kartanon läntisen
seinustan huoneen ikkunasta.
"Mitä nyt?" Snork kysyi
nähdessään, että koira oli havainnut jotain merkittävää.
"En ollut tästä ihan varma vielä
tovi sitten, mutta nyt on aisteihin uskominen. Me löydämme piakkoin
täältä ruumiin!"
Vanhankaan koiran vainu ei pettänyt.
Ruumis ja siitä erotettu pää löytyivät myllyn sisältä. Huone
oli avoin ja pölyn polttamista ikkunaruuduista, sikäli kun lasi oli
ehjä, ampui iltapäivä sisään metsikönsinistä valoa.
"Täällä on kamppailtu",
arveli Snork. Lattian pölyyn piirtyneet jäljet olivat melkein niin
täsmällisen oloisia, että niiden perusteella olisi voinut
kuvitella rekonstruoivansa kokonaisen taistelukoreografian.
"Mutta liittyykö tämä
Halsterbrunninsillan ruumistapaukseen? Vaikka tässä vaiheessa
tarinaa helposti tuudittautuisi siihen tunteeseen, että olemme
lego-ruumiin mysteerin ratkaisun kynnyksellä, niin minusta tämä
tuntuu ihan eri peliltä", sanoi Reino.
"Tämä tosiaan näyttää hieman
erilaiselta, mutta yhteyttä ei voi silti sulkea pois. Taitaa olla
parasta kutsua Mineshaft ryhmineen nyt heti paikan päälle, ennen
kuin pöllyytämme liikaa paikkoja. Mitä arvelet, Reino."
"Niin juuri me teemme. Ja hei,
Snork, se on sinulle tästä lähtien Reiska vaan."
Komisario Snorkin hymy oli harvinainen
ilmestys, vaan nyt sekin nähtiin, vaikka työmaa oli
makaaberinlainen.
"Cordwainer", sinetöi hän
toverillisesti sinunkaupat.
Snork jutteli kännykkäänsä, kun
Reino näki irvistävän lattialankun välistä kivijalan maapohjalle
pudonneen kirjelapun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti