sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Halsterbrookin kartanon IV joulumysteeri, OSA 11: Viivästynyt iltapala

Keittäjä Penny Allendorf ja siivooja Rabish Derivaat olivat majatalon vastaavan tavoin odotella kuikkineet julkisivunpuolisten akkunoitten ruuduista sisään saapuvia etsiviä, mutta ennen kuin nämä olivat astuneet aulaan, olivat keittäjä ja siivooja vetäytyneet suuren portaikon takaiseen pikkukeittiöön.

"Jøns Skøude, tutkimusten tanskalaisvahvistus", Skøude esitteli itsensä ja jatkoi: "Kertokaapa hieman eilisillan tapahtumista."
"Eilisillan?", keittäjä Allendorf pohti: "Eipä oikein mitään tavallista kummempaa."
"Niin", myötäili Derivaat.
"Eli mitä? Mitä se tavanomainen on?" Skøude penäsi.
"Päivällisen jälkeen korjasin kattauksen pois salista, sitten tiskasin, meillä ei ole tiskikonetta. Sitten laitoin iltapalavärkit valmiiksi ja siivosin keittiön. Rabish ehti siinä vaiheessa avukseni", keittäjä Allendorf kertoi.
"Näin on", Derivaat myötäili: "Sitä ennen siivosin salin, aulan, portaikon ja majatalo-osaston käytävän. Niin, ja heitin osan nuutuneimmista kukka-asetelmista roskiin. Huomenna pitäisi vielä saapua uusi erä joulutähtiä ja hyasintteja."
"Vai niin. Entä loppuilta?" Skøude kysyi.
"Iltapala alkoi tavalliseen tapaan puoli yhdeksältä, joskin sitä saatiin pitkittää kun maastoon lähtenyt linnustusseurue viipyi kovin myöhään ulkona. Sain viimeiset kampsut korjatuksi vasta hieman ennen yhtätoista, kun Albin, talonmiehemme ja seurueen eräopas, lähti kämpälleen."
"Minkähän takia metsästäjät viipyivät niin pitkään ulkosalla?" Skøude kysyi.
"Jaa-a, kovasti motkottivat koko iltapalan ajan, eivät nähkääs olleet saaneet saalista ollenkaan. Nytkin vielä mököttävät salissa, kun eivät pääse poistumaan", keittäjä sanoi.
"Jututammekin heitä tuonnempana. Entä Teidän eilisiltanne jatko, Derivaat?" Skøude kysyi.
"No, minulla oli vatsakipua, joten vetäydyin omaan huoneistoomme. Illasta ei jäänyt pahempaa sotkua, joten ajattelin hoitavani sen vähän aamulla, kunhan vain oloni siksi helpottuisi", kertoi siivooja ja veti käsiään syvemmälle syliinsä.
Skøude katsoi siivoojaa nyt hyvin tarkasti, ei niin, että katseen tarkkuus olisi jotenkin ollut ilminäkyvä, vaan hän vain keskittyi havaitsemaan oliko sanojassa tai asiassa kenties jotain falskia.
"Olisiko teillä kahvia?" Skøude kysyi sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti