"Minkä tähen työ meittiä
täällä piätte!?" Ben Wendel purki turhautuneisuuttaan
tutkijaraatiin, joka oli nyt siirtynyt suureen saliin, jossa
kiukkuiset linnustajat Wendel ja Donwel vaativat perusoikeuksilleen
jonkinlaista katetta. Cockerspanieli Margie oli linnustusseurueen
kolmas jäsen.
"Miksi olette noin hermostuneita?"
kysyi Skøude, joka oli saanut päävastuun linnustajien
puhuttelusta.
"No helkkari tässä mitään
hermostuta kun sapettaa, perhana! Sapettaa, saaketti! Saalistakuu ja
mitä muuta luvattiin, niin siipipariakaan ei edes nähty. Muuta
saamapuolta ei nähty kuin, että oppaan setteri yritti astua meitin
Margien! Persana!" paahtoi Donwel menemään.
"Te palasitte tänne siis melko
ärtyneessä mielentilassa?" Skøude arveli.
"No selvästikin. Oltaisiin
lähdetty jo yötä vasten ellei olisi ehditty epätoivoomme ryyppiä
viskiä reissunuotiolla, molemmat, niin ei voinut nousta rattiin
ennen aamua. Aamulla kun oli se teitin eka partio tuolla tietä
tukkimassa niin puhalluttivatkin siinä joutessaan ja ihan
aiheestakin meitit siinä räyhätessämme, niin hitusen vielä
värähti mittariin lukemaa. Meni nimittäin se alkuyökin vielä
naukkaillessa kun niin sapetti!" täydensi Wendel tarinaa.
Skøude vilkaisi seinustalla tilannetta
seuraaviin kolmeen muuhun tutkijaan, teknisen tutkinnan Mineshaft oli
päästetty jo kotiinsa, ja kolmikosta Spänning ehti ensimmäisenä
plaraamaan tutkintaraporttien pinoaan ja kohotti etsimänsä sivun
löydettyään napakasti katseensa takaisin Skøudeen sanoen:
"Jep, ensipartion raportti
vahvistaa puhallutuksen. Ja jo pelkän promilletuloksen mukaan olisin
itsekin suositellut herroille vielä viivyttelyä liikenteeseen
ehtimästä."
"Tottahan tuo on tietennii",
mutisi Wendel: "Pahemmalta varmaan vältyttiin näin."
"Eli teidän yönne on kulunut
naukkaillessa, vai?" Skøude kysyi vielä varmistukseksi, vaikka
asia vaikutti jo toteen näytetyltä.
"Siihen sapetukseen nähden, niin
melko hissukseen naukkailimme huoneessamme. Vastapäinen ovi, se
missä tiesimme asuvan henkilökuntaa, niin se ovi kun kuului
narahtavan auki siinä yö-kahden paikkeilla, niin meinasimme, että
ne tulee nyt sanomaan, että hiljaa tai lennätte pihalle. Niin
otettiin sitten enää yhdet pitkät ryypyt, pitkät jo vain, pohjat
kuivilleen näkyviin juu, ja pantiin päätä tyynyn upoksiin."
Tutkijaraati silmäili toisiaan vaimein
nyökkäyksin. Heidän tiedossaan kun oli siivooja Derivaatin
lausuma, että tämä oli hipsinyt henkilökunnan asuinhuoneesta,
siitä linnustajien huonetta vastapäätä, asioilleen alakerran
huussiin äsken mainitulla kellonlyömällä.
Tutkijat olivat melko vakuuttuneita,
että ärtyneet kaverukset ja vilpittömät pöljät eivät
lasketelleet palturia ja heidät arvattiin sittenkin päästää
matkoihinsa, mutta vannotettiin pysyttelemään tavoitettavissa.
"Eiköhän oteta ehtoo",
ehdotti Snork, vaikka muilla olisi saattanut yhä olla intoa jatkaa
kuulusteluja. Hän jatkoi: "Tässähän on vielä oma
majoittumisennekin hoidettavana. Itse palaan yöksi Shytforkiin.
Ajattelitteko tulla sinne hotelliin, vai?"
"Minä yövyn täällä",
sanoi Spänning heti. "Sinä myös Skøude. Minä päätän,
koska pomosi jätti vastuun sinusta kontolleni."
"Heh, asiahan on sitten selvä",
Skøude naurahti. "Reino, mitenkäs sinä?"
"Tjaa, Forsythen koiratarhassa
näkyi olevan pari koppia vapaana. Tapaamme aamulla",
ylisusikoira sanoi ja koputteli tuhkat piippunsa pesästä takkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti