Asukkaiden kuulustelu oli mennyt jo
Collinsien kanssa mönkään ja viimeistään silloin kun Heapneckin
kuvausryhmä jätti saapumatta paikalle, mitä myötä saatiin
piakkoin tietää, että nämä olivat itse asiassa
tutkintamääräysten vastaisesti poistuneet maastoon. Ja sitten
vielä Skøude oli kuulemma painellut näitten perään. Tästä ei
mitään järin hyvää heruisi, arveli Spänning mielessään.
"Siis, voi helkkari! Mitä tässä
nyt pitäisi tehdä?" Spänning sauhusi ja raastoi kolmea
näkkäriä päällisin yhtä aikaa.
"No rauhoittua kannattaisi ihan
ensimmäisenä", sanoi Reino eno-Elmerimäisen rauhoittavaan
sävyyn. "Hyvää työtähän tässä olemme tehneet, näissä
puitteissa ja omine varoinemme. Murjuselta muuten tuli viesti, mutta
ei se ollut mitään saanut oikein selvitetyksi, joulukiireitä kai
tai likka taas kateissa."
"Minulle taas tuli viesti
Lontoosta", Snork sanoi: "Opiskelijapari Ellisin ja
Rydemanin linja on puhdas eli heidät voimme unohtaa. Yksi huoli
vähemmän. Pohjoisesta ei ole onnistuttu rajaamaan ketään
laatimaamme profiiliin sopivaa Nash-nimistä henkilöä."
"Nimihän voi olla tekaistu. Emme
muutenkaan tiedä häiskästä oikein mitään", sanoi Reino.
"Taidankin lähteä seurailemaan
sitä ojan vartta nyt, jos se teille passaa?" Snork ehdotti.
"Sopii. Ja ajattelin tulla ohelle,
passaakos se? Jos olisi vaikka jotain hajuja vielä pusikoissa
miekkosestamme Nash", meinasi Reino.
"Menkää te sinne. Päivystän
toistaiseksi täällä, josko se posteljooni saapuisi kuultavaksi,
kuten eilen oli puhe. Ja Skøude, kun se palaa, niin perhana on
minulla sille jo jotain sanottavaa vaikka ollaan hyvät tutut!"
kihisi Spänning ja nakkasi sitten kiukuissaan näkkärin jämät
seinustan sylkykuppiin.
Puolen tunnin kuluttua seisahtui firman
mönkijä kartanon edustalle ja kohta astui saliin ja Spänningin
moitittavaksi Skøude. Mies näytti niin kulkeneelta, että Spänning
ei saanutkaan sanaa suustaan.
"Jøns, kaikki okej?"
Spänning kysyi.
"Kaikitenkin. Voi tulla kyllä
vielä sanomista", mies totesi ja kohotti taannoista
lyömäkättään väljän päällystakin hihasta näkyviin. Taidokas
mekaaninen käsiproteesi. Palkinto epäonnistuneesta rupeamasta
aikoinaan pomminpurkuryhmässä. Kämmenseljässä mallin
numerotunnus 5. Vitosella turpaan, sano.
"Ej helvete! Heapneck?" kysyi
Spänning ja mies nyökkäsi. "Jäikö se henkiin? Mulkkuhan sen
on täytynyt olla miehekseen jos sinä sitä olet tempaissut, mutta
silti?" Spänning kysyi.
"Hah, jäihän tuo minun
jäljiltäni varsin hyvään kuosiin, mutta ne sen kaverit,
kuvausryhmä. Nehän alkoivat patojaan purkaa. Palkat maksamatta, se
vähä mitä se pälli niille oli luvannut, nekin maksamatta.
Paskamainen luonne ja alituista kettuilua kuvauskaudesta toiseen.
Pyörittelivät sen perusteellisesti ensin turpeessa ja nuijivat
mikrofonin aisalla siniseksi. Hyvä aisa siinä meni, mutta
kumminkin. Alkoi näyttää niin pahalta, että aloin käynnistellä
sitä toista mönkijää minkä ne oli luvatta ottaneet, että pois
jaloista se on mentävä. Peräpeilistä vielä katsoin niin siinä
vaiheessa se oli jo mulkkusillaan ja ne laittoivat sitä joulupuuksi,
ripustelivat vieheitä koukuista koristeeksi."
Katsoivat toisiansa, Skøude ja
Spänning, tovin.
"En tiedä päästäänkö tästä
jutusta jouluksi kotiin, mutta ainakin meillä on nyt joulukala",
Skøude sanoi ja näytti ottamaansa nieriää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti