Kopteri teki välilaskun Lontoossa ja
jatkoi melko pian kohti Ipsterin seutukuntaa.
"Kukahan Suomesta tulee?"
pohti Skøude.
"Tuleekohan kukaan? Näin lyhyellä
varoitusajalla vielä", Spänning sanoi. Tovin kuluttua hän
kaivoi laukustaan näkkäriä.
"Sama vanha tapa?" Skøude
virnisti.
"Jo", Spänning
vastasi.
Harmaan ja usvaisen risukkomaaston
jälkeen pienet avoimet nummikukkulat alkoivat puhkoa maisemaan
pälviään. Halsterbrookin kartano seisoi tummana hahmona pisaroiksi
tiivistyvän ilmankosteuden satamassa harsossa. Neljännesmaili
kartanosta kaakkoon ponkaisi tiluksille johtava tie sillalle, joka
vei tilusten rajaa piirtävän Halsterbrunni-ojan yli. Sen äärellä
oli muutamia poliisi- ja muita viranomaisautoja. Valot vilkkuivat
autojen katoilla. Oli keskiviikko 21 joulukuuta, talvipäivän
seisaus.
"No niin", tanskan osaston
poliisipäällikkö Fylling sanoi, "Spänning, Jøns Skøude on
nyt Teidän vastuullanne. Olemme sopineet päällikkösi
Helander-Sjunghoppfaderallanlallanlejn kanssa, että raportoit
myöhemmin miehemme toiminnasta tämän tapauksen puitteissa."
Fylling avasi Skøuden käsiraudat.
Skøude ja Spänning nousivat kopterista.
"Komisario Snork, Shytforkin
poliisista", esitteli paikallinen tutkinnanjohtaja itsensä
skandinaaveille. Spänning ja Skøude esittelivät toisensa. Oli
päivän selvää, että Snork ei tulisi koko tapauksen aikana
oppimaan Skøuden oikeaoppista lausuntatapaa.
"Ai niin", Snork jatkoi
välttämättömien muodollisuuksien jälkeen, "Kaverimme
Suomesta", hän sanoi ja ohjasi kaksikon lähemmäs
Halsterbrunnin siltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti