Miten
nopeasti vanha rouva ja iäkäs tehtailija ehtivät toisesta
kerroksesta alakerran salonkiin? Niin nopeasti, että savuavaa asetta
kädessään pitävä herra Deck ei ole ehtinyt liueta paikalta.
Niin, tilanne näytti melko selvältä. Sir Pommelodge oli saanut
kuulan kalloonsa ja kuula oli jatkanut vielä paksun nojatuolin
selkänojan läpikin. Sen kuolleempi ei voinut olla, ei mies eikä
tuoli. Ja sen syyllisempi ei voinut olla kuin herra Deck, joka oli jo
kertaalleen epäilyksenalainen lordi Bassetin kuoleman
tuottamuksesta.
Rouva
Yodakopf ja tehtailija Rönquist olisivat voineet lampsia alakertaan kaikessa
rauhassa, sillä herra Deck ei näyttänyt aikovankaan paeta
paikalta.
”Tein
sen mitä pitikin”, hän sanoi katsoen syrjäkarein oviaukossa
seisovia.
”Niin
mitä?” rouva Yodakopf kysyi. Samalla oviaukkoon saapui myös herra
Daiva.
”Tein
vain työtäni”, herra Deck tarkensi ja kohotti asetta pitävää
kättään hieman sir Pommelodgen ruhoa kohti. Ovellaseisojat
käänsivät parvena katseensa ruhoon ja takaisin herra Deckiin.
Jostain kauempaa kartanosta kajahteli vaimeita ärähdyksiä ja
kalahtelua.
”Teitte
vain työtänne?” rouva Yodakopf kysyi aina vain hämmentyneempänä.
”Niin.
Työtä, työtä, työtä tehdään, jotta, jotta, leipää syödään,
ja niin edelleen”, Deck rallatteli ja jatkoi sitten: ”Rönquist,
enkö muka kertonut Teille aamulla?”
”Jaa,
kerroittepa hyvinkin”, Rönquist myönsi ja puisti hieman päätään.
”Mitä
hän Teille kertoi?” rouva Yodakopf kysyi Rönquistiltä. Nyt
taustalla kuuluva kalahtelu ja rähinä tuntui selvästi lähestyävän
salonkia, mutta sille ei suotu kenties sen kaipaaamaa huomiota
tähdellisempien seikkojen ollen käsillä.
”No
– phuuh!” Rönquist joutui puhaltamaan kunnolla ulos
valmistautuessaan selontekoonsa. ”Tuo herra Deck on kyllä hieman
erikoinen tapaus, sanottakoon se silläkin uhalla, että hänellä on
ase kädessään. Ensinnä tuo kyseli niin kummallisia asioita, että
luulin välillä olevani pöhnässä.”
”Kuten
mitä?” Yodakopf kysyi koska tehtailijalle tuntui olevan vaikeaa
jatkaa.
”Kyseli
että, miltä tuntuisi saada syntymäpäivälahjaksi vasikannahkainen
lompakko ja jotain, että aavikolla vastaan tulee kilpikonna, joka
pyristelee selällään ja että en muka kääntäisi sitä takaisin
jaloilleen ja että miksi en käännä? Että sitä rataa...”
Kuulijat olivat nyt saaneet tyrmistyksestä päätellen nasevaa
pohdittavaa.
”Se
on takuuvarma testi. Jos en vain olisi kadottanut laitteistoani
voisin todistaa teille kaikille”, Deck sanoi. ”Nyt jouduin
luottamaan vaistooni ja aistihavaintoihin, mutta olen varma
tuloksista.”
”Mistä
ihmeen tuloksista?” Yodakopf kysyi.
”Basset
ja Pommelodge eivät olleet keitä he väittivät, vaan näiden
korvikeihmisiä. Keinotekoisia jäljitelmiä. Karanneet
tulevaisuudesta.” Deck selitti.
”Hetkinen!
Tästähän ovat lehdet kirjoittaneet! Te olette se hourulasta
karannut, herra Deck”, oivalsi Rönquist.
Salin
sivuovi rämähti auki ja salongin 'sivunäyttämölle' tepastelivat
tahdikkaasti miekkaillen hovimestari Art ja kapteeni Humscott,
kummankin paidanhihat riepuina, käsivarret ja poskipielet naarmuille
sivallettuina. He olivat vintiltä alkaneen töminän ja kalahtelun
rytmiryhmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti