Halsterbrookin
hovimestari Art näytti ikivanhalta.
”Säästäkää
kohteliaisuudet muille vieraillemme, saatte kutsua minua Artieksi
kuten talon oma väki tekee. Tervetuloa Halsterbrookiin”, Art sanoi
pastorille ja Bassetille. Kesti tovin ennen kuin vanha Artie ymmärsi
väistyä oviaukosta saapujien astua sisään.
”Ehtinette
asettua taloksi vielä ennen iltateetä”, Art sanoi hytisevälle
pastorille ja Bassetille, joka näytti siltä, ettei aikonut luopua
pitkästä takistaan sisätiloissakaan. Ulkomaailman tapoja kai.
Iltatee
tarjoiltiin kartanon pienessä salissa. Osa muista jouluvieraista oli
saapunut jo aiemmin viikolla ja Basset ja Pastori tapasivat heidät
nyt. Oli vaikea sanoa kumpi erottui ensinnä; vanha liuhupartainen
kapteeni Humscott vai värinkirjaviin kankaisiin kietoutunut ja mitä
ilmeisimmin intialainen herra Daiva. Kapteeni Humscott erottui kovan
äänensä johdosta, herra Daiva kirjavien huntujensa, muhkeitten
viiksiensä ja pompöösin pyylevyytensä ansiosta. Heidän lisäkseen
pöydässä istuivat tehtailija Rönquist Ruotsista ja ameriikoista
kotoisin oleva sir Pommelodge.
”Osaako
teistä kumpikaan miekkailla?” kapteeni Humscott huusi niin kovaa,
että ainakaan hän ei olisi tarvinnut säilää, kalpaa tai
florettia vastustajansa kylmäämiseen.
”Teen
aika”, hovimestari Art sanoi tyynnytelläkseen kapteenia.
”Se
ei oikein kuulu minun ekspertiisiini”, pastori Macarone vastasi
kapteenille.
”Hän
tuntuu kysyvän sitä - miekkailua nimittäin - kaikilta uusilta tuttavuuksilta”,
Art sanoi pastorille.
Herra
Daiva suki valtavia viiksiään ja hänen paksuissa sormissaan
välkkyivät monet jalokivin koristellut sormukset.
”Herra
Daiva on tuonut tämän teen suoraan Lankshakurusta”, Art sanoi
uusille vieraille.
”Ja
pahuksen hyvää onkin”, Pommelodge tokaisi, hörppäsi teetä ja
jatkoi: ”En tiedä kuinka edes pärjään Joulun jälkeen vailla
kuppostakaan tätä lajia.”
Herra
Daiva myhäili tyytyväisenä ja teki kohteliaan käsi- ja pääeleen
kohti Pommelodgea.
”Suokaa
anteeksi.” Aloitti pastori Macarone kun hänen kuppinsa oli
kaadettu teetä täyteen. ”Sallinette, että poistun teeni kanssa
huoneeseeni. On jo myöhä ja minun on viimeisteltävä huominen
joulusaarnani. Lisäksi olen hieman vilustunut, joten minusta tuskin
on keskuudessanne paljonkaan iloa tänä iltana.”
”Kaikin
mokomin, pastori”, muut vastasivat. ”Soittakaa kelloa jos
tarvitsette jotain”, Art lisäsi poistuvalle pastorille.
Muut
jäivät lipittämään teetään pikkusaliin.
”Kuten
ilmoitimme, meillä ei täällä ole mitään sen kummempaa
ohjelmaa”, hovimestari Art kertoi Bassetille kun väki oli
poistumassa yöpuulle. ”Koko kartano on vieraiden käytettävissä,
joten varmaankin onnistutte järjestämään ohjelmaa itsellenne.”
”Varmasti”,
Basset sanoi. ”Ai niin, yksi juttu vielä...”
”Niin?”
”Ovatko
kaikki vieraat jo saapuneet?”
”Odotamme
vielä rouva Yodakopfia ja herra Deckiä saapuviksi. Aivan unohdin,
että herra Deck ilmoitti saapuvansa jo tänään. Näitteköhän
mahdollisesti häntä?”
”Vaikea
sanoa parahin Artie, ainakaan vaunuihin ei noussut muita kuin minä
ja pastori.”
”Ehkä
hän siis saapuu huomenna.”
”Ehkä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti