Vanha
rouva Yodakopf ja herra Deck saapuivat varhain aamupäivällä, kun
vaunut palasivat jälleen junan metsäasemalta. Herra Deck ei ollut
kuitenkaan noussut matkaan asemalta, vaan hänet oli poimittu
paluumatkalla hangesta lähinnä rouva Yodakopfin tarkan huomion
johdosta.
”Oliko
kartanossa tohtoria? Herra Deck on pahanpäiväisesti kylmettynyt!”
rouva Yodakopf sanoi.
”Totisesti!
Edes pastori ei ollut noin kylmissään eilen”, vastaan saapunut
hovimestari Art päivitteli.
”Mutta
oliko sitä tohtoria talossa? Puhutaan pastorista vähän myöhemmin
jos Deck kaipaa vaikka viimeistä siunausta”, rouva Yodakopf
heläytti hieman mustaa huumoriaan.
”Valitettavasti
tänä Jouluna vierainamme ei ole lääkärishenkilöitä, mutta
viekäämme herra Deck pikimmiten kuumaan kylpyyn. Miten ihmeessä
hän oli sinne hankeen päätynyt?”
”Hänestä
ei ollut vastaamaan siihen vaunumatkalla”, rouva Yodakopf vastasi.
Rouva
Yodakopf jätti herra Deckin kylvetyksen kartanon palvelusväen
hommaksi ja palasi aulaan, jonka kautta hän suunnisti kohti
huonettaan toisessa kerroksessa. Portaissa häntä vastaan tuli perin
huonosti nukkuneen näköinen lordi Basset.
”Madame”,
Basset sanoi ja kumarsi, ”Basset franskanmaalta.”
”Helga
Yodakopf. Te näytätte hieman väsyneeltä, lordi Basset”
”Olen
saanut nukutuksi tuskin silmäystäkään. Seinänaapurini, kapteeni
Humscott, huutaa unissaan kuin kai laivansa sumutorvi aikoinaan.”
”Vai
niin.”
”Niin
tuo tekee. Ja aivan sekapäisiä huuteleekin. Luuli puhuvansa
peuralle.”
”Peuralleko?”
”Niin,
kyseli siltä...Kyseli siltä, että mitä sillä on yllään”,
Basset sanoi hieman hiljaisemmalla äänellä, koska ei halunnut
öisestä melusaasteesta huolimatta asettaa kapteenia kaikkien
kuullen merkilliseen valoon. Ainoastaan rouva Yodakopfin kuullen
näköjään.
Rappusten
alapuolelta aulasta kuului aivastus. Rouva Yodakopfin ja Bassetin
kääntyessä katsomaan sinne he näkivät intialaisherra Daivan
koukistumassa poimimaan jotain maasta. Herra Daiva vei maasta
poimimansa kasvoilleen ja seisaalleen oikaistessaan hän kääntyi
portailla jutustelevien suuntaan. Tuputeltuaan aivastuksenjälkeisen
nokkansa siivoksi lattialta poimimallaan nenäliinalla hän tervehti
kohteliain elein rouva Yodakopfia ja lordi Bassettia.
”Gesundheit”,
rouva Yodakopf toivotti herra Daivalle.
”Saksalainen?”
Basset arveli rouvan kotoperää.
”Puoliksi.
Puoliksi Puolan puolelta.”
”Mukava
rupatella kanssanne madame, mutta minun on nyt jatkettava keittiöön,
sillä en joutanut univeloiltani aamiaskattaukseen ollenkaan.”
”Tehkää
niin. Nähkäämme illemmalla.”
Rouva
Yodakopf jatkoi huoneeseensa, johon oli saanut ohjeet mennä ja johon
hänen matkatavaransa oli jo kannettu. Ennen mitään muuta hän
istuutui kirjoituspöydän ääreen ja kaivoi hihastaan taitellun
paperiarkin, avasi sen ja luki. Siinä oli nimilista Halsterbrookin
kartanon vieraista: Herra Harma Daiva, Lankshakuru, Intia. Frau Helga
Yodakopf, Lugenburg, Saksa. Kapteeni Humscott, Lontoo. Sir
Pommelodge, Boston, Yhdysvallat. Lordi Parfait Basset, Houpon-Loupon,
Ranska. Pastori Marcello Macarone, Berlusconia, Italia. Tehtailija
Patrik Rönquist, Näsvik, Ruotsi. Ilmeisesti hyisestä hangesta
poimittu herra Deck oli ilmoittautunut viimehetkellä, eikä häntä
siksi löytynyt listalta. Itse listan sen sijaan rouva Yodakopf oli
löytänyt vaunumatkalla penkoessaan pakastuneen herra Deckin pitkän
takin liepeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti