(runomittana nelipolvinen trokee)
Näky Tamesiin latvavesiltä
Tuop' on retki roomalaisen,
tuon Atrium Patriumin,
Romuluksen jälkeläisen,
Remuluksen rehti verson,
kuin ol' kerran kaukasemman,
matka muuan Odysseuksen.
Viikon tuo vaelsi seura,
kulkuseura kummanlainen.
Vaihtoi tokka maisemoita
seuraellen virranvartta,
Tamesiksen vierentoa.
Eipä piirrä taivon ranta
muurta muinon Hadrianin.
Vaan on vielä kauempana
kuin on kulku siihen saakka.
Liekö millonkaan kuvassa?
Sillon virkkoi Taanegainen,
niekka Nuubismaan yläinen:
"Näätkös tuota Atriumi,
tuol' on kiuas kankahalla,
kokko kentällä kivinen.
Liekö siinä muurinkylki,
kankku kaakeli-liitoksen?"
Atriumi vastailihe:
"Tiiä tuota, tiiä taia."
Kohta kertoi Barsinainen
neitonen itäisen seudun:
"Katsos kauas nähtyämme,
siintoa sinisen seinän.
Tuok' on muuri Hadrianin,
aito aatos arkkitehdin?"
Atriumi vastailihe:
"Tiiä tuota, tiiä taia,
tiiä häntä ensinkänä."
Puhui sitten pohjanpoika,
Enewaldi ehdotteli,
lausahteli langobardi,
jutusteli juuttilainen,
sveebi siinä selvitteli,
noinpa normanni nimesi:
"Tuol' on metsän reunasella,
kukkulalla kuusisella,
laaksolla havuhampaalla.
Siel' on sokkelil' sijanto,
koholla kivikartio."
Atriumi vastailihe:
"Tiiä tuota, tiiä taia,
tiiä häntä ensinkänä.
Eessun taassun tepsutamme."
Viel' on koira maininnatta,
karvakuono kuulematta,
Hakki vallan haukkuharva,
raporttia Ransu vailla.
Päästelipä pystykorva,
näin älähteli elukka:
"Vouhun pouhun haasteskelen,
hauskuuttani haukahtelen,
räksyn riemun, reuhupauhun,
kehujani keuhkaelen.
Eipä muurista väliä."
Atriumi vastailihe:
"Tiiä tuota, tiiä taia,
tiiä häntä ensinkänä.
Eessun taassun tepsutamme,
kerran tuonki kieppehille."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti