(runomittana sovellettu sonettia, 2
kpl)
Hyökkäys metsässä
Ehtoo jo on ja laskee taivas räntää.
Nyt seitsemän metsässä matkaa
taittaa
kartanoon ja suojaan lumisään
haittaa,
kun arvaamatta peto kimppuun säntää!
Atrium peitsi-katkon eteens' kääntää,
karju pian puolittaa mokomaa saittaa.
Taanega tuon koetukselle laittaa,
seljäst' ratsukseen torahampaist'
vääntää!
Barsina, ohiravaavan ratsukon
kohdin paljastaa taas tutun tikarin
Ei kuule varoitusta vanhan ukon
Kerkeydellä neito kärpän, lumikon
katkoo kummankin hampaan, luusikarin.
Taanega siks' lentää uppoon pusikon.
Enewald koettaa sian pysäyttää,
saparosta tarraa ja vetää vastaan,
vaan saa kiukkuisen potkun ainoastaan,
ja karju eteen päin rysäyttää.
Missä Hachi seisoo, siihen jysäyttää.
Putoo taas miekka ja laulua rastaan,
vain kuulee tovin Hachi vierustastaan.
Hampaatko vain onnistuivat nysäyttää?
Vanhus heti ymmärsi, suoja puussa.
Vaan kuinkapa tilanteen ratkaisisi,
siinäpä viihtyi hällä sormi suussa.
Koiralla kenties aatos taasen luussa.
Koko sian mielikseen hotkaisisi,
vaan ajo jatkuu kai viel' ensi kuussa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti