Kaiho valtaa matkalaisten mielet 2
(Tyylinä sama kuin viimeksi,
tavoitellusta tiettyyn runousoppiin perustavasta lajista oli vain
vajavaisia muistikuvia ja perusteellisen tiedon puutteessa tämä
harhautui joksikin muuksi. Myöhemmin löytyi parempaa tietoa, mutta
ei näitä enää muuteta.)
Runo merilintujen huudoista sataman yllä keskikesän oleanterin kukkiessa
Persian neito sanoi
Katokseni alla punoin mattoa
ja ajattelin häntä.
Sataman lokit kirkuivat,
vie se hälle.
Aatokseni pysähtyi kuin perhosen lento oleanterin kukalle
Mattoko, kysyin kun en nuoruuttani ymmärtänyt
Kuuman meren aallot hyökyivät
lokkien huudon päälle
etten niitä enää kuullut.
Ei vaan lempesi, ne tahtoivat sanoa.
Ja huomenna jo hän oli toisen.
Runo viidennen ajan viljapellosta, joka jää niittämättä
Sveebi Enewald sanoi
Enkö kaipaa myös minä
kotini viljavainiota?Enkö kaipaa myös minä
Vaan en ole kiuru,
joka palaa pohjolaan.
Enkö kaipaa veljelleni viikatteen teroittajaksi,
sirottajaksi siskoni sirpin?
Isäni pellon pitäjäksi?
Enhän tarttunut tahkokiveen,
vaan miekkaan. Veljeni
veri huotraani kirjoo.
Nerthuksen siunaus peltovainiollamme
joutuu hallan suuhun,
sillä ei ole korjaajaa sadolle.
Runo ovensuusta illansuussa, jolloin koira haukottelee
Paimenkoira sanoi
Olen häntäni tältä päivää heiluttanut,
levätköön se nyt.Olen häntäni tältä päivää heiluttanut,
Pyörin vielä paikkani ympäri,
että osaan asettua
ovenpielen lankulle.
Miksi haukotellen kitaani aukistan?
Jos huomenna saan luun,
se on vasta huomenna.
Aamulla venyttelen raukeana
ja ennen kuin on ajetut loitolle
unen haamut silmistäni
nostan jo koipeani tuolle seinälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti