(runomittana japanilainen choka)
Miekkamies sillalla
Hachi Yamato
kuin rapu panssarissaan
seisoo sillalla
ja odottaa neitoaan.
"Kukaan teistä ei
ole mielitiettyni.
Kukaan teistä ei
saa mennä tästä yli."
"Tie kulkee tästä,
joukkoni tietä pitkin!",
uhoo Atrium
ja laskee peitsen tanaan.
Hopeinen piirto
käy Yamaton kupeilta
ja katkoo peitsen.
"Nuubian tumma prinssi,
näytä ruojalle
kuka lyö tahtia ja
kuka tottelee!",
käskee Atrium.
"Mestari kentuurio",
sanoo Taanega,
"Pakosta myönnän tämän,
en ole prinssi,
vaan karkuri-orja vain.
"Neito Barsina,
falangin takariviin!",
määrää Atrium,
eikä neito tottele,
vaan vaatteen alta
vetää tikarin, käyrän
kuin on kuunsirppi,
ja pieksee ilmaa
kuin lintu siivillänsä.
Yamatolainen
astuu jo perääntyen,
vaan kuin tiikeri
loikkaa ja kilahtaen
tippuu tikari.
Nöyränä palaa ruotuun
aseeton neito.
Atrium kääntyy puoleen
pohjoisen miehen,
"Etkö ole miekkamies
näytä taitosi!"
"Taidon, miekan kadotin,
kun löin veljeni
maahan josta kasvoimme."
"Jo on porukka!",
mutisee vanha ukko,
oppaaksi tullut.
Suojeluvaisto herää
punaisen koiran.
Loikka, ja se on kiinni
ranteessa Hachin!
Hopeinen aarremiekka
heltiää irti.
Miekkamiestä ei ole,
vain miekka ja mies.
Koira heiluttaa häntää.
Nuolee häpeää
kasvoilta miekattoman,
joka kätkee hymynsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti