Halsterbrookin kartanon III joulumysteeri, OSA 12/12: Portitorivuksen kartanon Yule-mysteeri

 (vapaa mitta vai onko sellaista?)

Portitorivuksen kartanon Yule-mysteeri

ahdingossa seitsemän

kun villikarju heidät ahtaalle laittoi

metsän avokentällä

kivi suuri

kuin pieni muuri

sinkoutuu ilman poikki

päättyy karjun käynti

mi' ennen loikki

ja seuraa linkoojan näynti

hieno heitto, Akaunon!

kehuu kuomaansa gauli pikkarainen

siitäpä keitto, Stirmeion!

aprikoi toinen

vähintään kiven kokoinen

tuoko pala on muuria kuulun Hadriaan?

kysyy Barsina ja kivenmurkulaa tarkoittaa

ehei, vastaa Stirmeion

amuletti vainen Akaunon

jot' kantaa aina mukanaan

ihme miehiä ootte te kaksi

arvioi Taanega

vastaan virkkoo viiksiniekat

tekö muka tavanomaisia

haemme muuria Hadrianuksen

vaan se kai harha on vain

Enewald empii

jaa, se jalkatyötä vaativi

viikonpäivät pohjoiseen

tietää Stirmeion

kuinka oikein jouduimmekaan

näin harhaan?

kysyy nyt kuorona väki

ja Atrium nöyränä vastaa

kas enhän keisarin käskystä

alkujaankaan

pahemmin piitannut

merisumuun kun hajaantui

sadan miehen laivastoni

ja me vain saimme rantaan Anglian

käsky keisarin jo

kotiinsa ui takaisin

viettäkää siis kanssamme

kartanossa Portitorivuksen

rattoisa Yule!

julistaa Stirmeion

onhan tarjolla kinkku!

mysteeriä yhä pohdin

sanoo Enewald

jos vältimmekin

suuntaa keisarin antamaa

kuinka taisimme tulla

juuri tälle paikalle?

tarinamme tää

päättyy lakonisiin sanoihin

kulkeneen kentuurion

Atrium Patriumin

kas tuota koiraahan vain

olen seuraillut

Halsterbrookin kartanon III joulumysteeri, OSA 11/12: Hyökkäys metsässä

(runomittana sovellettu sonettia, 2 kpl)

Hyökkäys metsässä

Ehtoo jo on ja laskee taivas räntää.

Nyt seitsemän metsässä matkaa taittaa

kartanoon ja suojaan lumisään haittaa,

kun arvaamatta peto kimppuun säntää!

Atrium peitsi-katkon eteens' kääntää,

karju pian puolittaa mokomaa saittaa.

Taanega tuon koetukselle laittaa,

seljäst' ratsukseen torahampaist' vääntää!

Barsina, ohiravaavan ratsukon

kohdin paljastaa taas tutun tikarin

Ei kuule varoitusta vanhan ukon

Kerkeydellä neito kärpän, lumikon

katkoo kummankin hampaan, luusikarin.

Taanega siks' lentää uppoon pusikon.

Enewald koettaa sian pysäyttää,

saparosta tarraa ja vetää vastaan,

vaan saa kiukkuisen potkun ainoastaan,

ja karju eteen päin rysäyttää.

Missä Hachi seisoo, siihen jysäyttää.

Putoo taas miekka ja laulua rastaan,

vain kuulee tovin Hachi vierustastaan.

Hampaatko vain onnistuivat nysäyttää?

Vanhus heti ymmärsi, suoja puussa.

Vaan kuinkapa tilanteen ratkaisisi,

siinäpä viihtyi hällä sormi suussa.

Koiralla kenties aatos taasen luussa.

Koko sian mielikseen hotkaisisi,

vaan ajo jatkuu kai viel' ensi kuussa?

Halsterbrookin kartanon III joulumysteeri, OSA 10/12: Kielten välissä väärä tieto

(runomuoto on joku moderni sahalaita)

Kielten välissä väärä tieto

         la-li-lu-le-lo

         ra-ri-ru-re-ro

kaukamaan kielessä

         ärrä pälähtää ja

                   ällä pärähtää

                   ne keskenään hyppivät

         paikanvaihtoa

iskivät viimeisen pisteen

Hachi-pojan harharetkelle

een ja iin

                    tuo jo

ees ja taas

                    matkallaan

         sikoette

nyt yulea Yuriksi luulee

sen mielessään väärin kuulee

vanhus sen hälle kertoo

            Yuria saat vuottaa suotta

keskitalven yulea juhlimme

            tällä kohtaa vuotta

Halsterbrookin kartanon III joulumysteeri, OSA 9/12: Hachin harharetki

(ei tiettyä runomittaa tai en minä ainakaan tiedä mikä)

Hachin harharetki

Vaikka koira puri

niin sitä Hachi suri

että neito-Yurin

isä kovan kurin

heitti kupin nurin

ja Hachi uusin urin

sai tielle kulkurin.

Neito laivan ruumaan

pantiin parkin uumaan

lännen kulkusuuntaan

pursi kulki kuumaan.

Hachi salaa puun taa

tuli, "tuskin kuunaan

morsiantain kruunaan!"

"Missä, miten eli

Yuri?", ajatteli

mies ja selvitteli.

"Neidon kulkupeli

meren poikki eli

laiva johdatteli,

tämä selvä peli!"

"Huomenna kun herään

tunteeseen kiperään,

vielä jatkoerään

haarniskani kerään,

miekkaani jämerään

hion kiillon terään

ja lähden Yurin perään!"

Kulki pitkin soita

monta aamunkoita

ei neitoa tavoita

kun vastaan tulee noita

"Kirous karkoita,

auta kohtaloita."

Hachin aneloita.

Noita painoi puuta

aukoi siinä suuta

kädessänsä luuta.

"Yurin ilman muuta

vuoden viime kuuta

tapaat jos et muuta

länteen päin matkuuta."

"Vielä seljäs' muulin,

kuljin satein, tuulin

ikuisesti, luulin.

Täällä viimein kuulin

että hymyhuulin

kansa hyvin tuulin

vastaanottaa Yurin."

Halsterbrookin kartanon III joulumysteeri, OSA 8/12: Miekkamies sillalla

(runomittana japanilainen choka)

Miekkamies sillalla

Hachi Yamato

kuin rapu panssarissaan

seisoo sillalla

ja odottaa neitoaan.

"Kukaan teistä ei

ole mielitiettyni.

Kukaan teistä ei

saa mennä tästä yli."

"Tie kulkee tästä,

joukkoni tietä pitkin!",

uhoo Atrium

ja laskee peitsen tanaan.

Hopeinen piirto

käy Yamaton kupeilta

ja katkoo peitsen.

"Nuubian tumma prinssi,

näytä ruojalle

kuka lyö tahtia ja

kuka tottelee!",

käskee Atrium.

"Mestari kentuurio",

sanoo Taanega,

"Pakosta myönnän tämän,

en ole prinssi,

vaan karkuri-orja vain.

"Neito Barsina,

falangin takariviin!",

määrää Atrium,

eikä neito tottele,

vaan vaatteen alta

vetää tikarin, käyrän

kuin on kuunsirppi,

ja pieksee ilmaa

kuin lintu siivillänsä.

Yamatolainen

astuu jo perääntyen,

vaan kuin tiikeri

loikkaa ja kilahtaen

tippuu tikari.

Nöyränä palaa ruotuun

aseeton neito.

Atrium kääntyy puoleen

pohjoisen miehen,

"Etkö ole miekkamies

näytä taitosi!"

"Taidon, miekan kadotin,

kun löin veljeni

maahan josta kasvoimme."

"Jo on porukka!",

mutisee vanha ukko,

oppaaksi tullut.

Suojeluvaisto herää

punaisen koiran.

Loikka, ja se on kiinni

ranteessa Hachin!

Hopeinen aarremiekka

heltiää irti.

Miekkamiestä ei ole,

vain miekka ja mies.

Koira heiluttaa häntää.

Nuolee häpeää

kasvoilta miekattoman,

joka kätkee hymynsä.

Halsterbrookin kartanon III joulumysteeri, OSA 7/12: Mikä tämä paikka on?

(Runomittana ihan ikioma hektinen sanakasa. Kasassa esiintyvä Portitorivus on tässä Halsterbrookin näennäis-latinankielinen nimitys.)

Mikä tämä paikka on?

A'
he
nyt
siis
siinä 
olivat
ja aatos
mieliins'
ehti kysyä
kenen tilus 
oli jalkains'
all'. Vanhuksen
sanojen mukaan
matkaseurue oli
Portitorivuksen
kartanon alueella
mutta ei sittenkään
vielä esivarustusta
lähempänä. Tuota tietä
jatkakaa niin saattepa
luo kaarisillan. Vaan sen
tykönä saattekin kohdata
kaukamaisemman matkaajan,
Yamaton soturin, joka vartoo
neitoaan. Ketään ei päästä tuo
sivuitseen Portitorivukseen.

Halsterbrookin kartanon III joulumysteeri, OSA 6/12: Kaiho valtaa matkalaisten mielet 2

 

Kaiho valtaa matkalaisten mielet 2

(Tyylinä sama kuin viimeksi, tavoitellusta tiettyyn runousoppiin perustavasta lajista oli vain vajavaisia muistikuvia ja perusteellisen tiedon puutteessa tämä harhautui joksikin muuksi. Myöhemmin löytyi parempaa tietoa, mutta ei näitä enää muuteta.)

Runo merilintujen huudoista sataman yllä keskikesän oleanterin kukkiessa

Persian neito sanoi

Katokseni alla punoin mattoa

kuumimman kesän aikaan
ja ajattelin häntä.

Sataman lokit kirkuivat,
vie se hälle.
Aatokseni pysähtyi kuin perhosen lento oleanterin kukalle
Mattoko, kysyin kun en nuoruuttani ymmärtänyt

Kuuman meren aallot hyökyivät
lokkien huudon päälle
etten niitä enää kuullut.

Ei vaan lempesi, ne tahtoivat sanoa.

Ja huomenna jo hän oli toisen.

Runo viidennen ajan viljapellosta, joka jää niittämättä

Sveebi Enewald sanoi

Enkö kaipaa myös minä

kotini viljavainiota?
Vaan en ole kiuru,
joka palaa pohjolaan.

Enkö kaipaa veljelleni viikatteen teroittajaksi,
sirottajaksi siskoni sirpin?
Isäni pellon pitäjäksi?

Enhän tarttunut tahkokiveen,
vaan miekkaan. Veljeni
veri huotraani kirjoo.

Nerthuksen siunaus peltovainiollamme
joutuu hallan suuhun,
sillä ei ole korjaajaa sadolle.

Runo ovensuusta illansuussa, jolloin koira haukottelee

Paimenkoira sanoi

Olen häntäni tältä päivää heiluttanut,

levätköön se nyt.

Pyörin vielä paikkani ympäri,
että osaan asettua
ovenpielen lankulle.

Miksi haukotellen kitaani aukistan?
Jos huomenna saan luun,
se on vasta huomenna.

Aamulla venyttelen raukeana
ja ennen kuin on ajetut loitolle
unen haamut silmistäni
nostan jo koipeani tuolle seinälle.