 |
| Kyllä vain, laiskiaispulla. |
Koska Kalevalan päivä ja laskiainen
naksahtivat samalle viikolle, niin tyhjennettäköön Lönnrotin
lataama sanapajatso viikon eläimen kuvaukseksi:
Viikon eläin etenevi
villi viipyin vaeltavi,
luoviipi luontokappale,
eläin ehkä ehtimätön.
Käypi kynsin kortta pitkin
kaarta kaarnasta käpälin.
Vaan ei kulje kaaren päällä,
pöllin päällistä nelistä.
Niin kuin meillä oravaiset,
näädät näreen norkoilla.
Vaaksoo varren varapuolta!
Alapintaa painelevi!
Riippuu rento rungon alla
aivan varjolla vartaan
Hiiviskelee hitaanlainen
otus outo oksistossa.
Eip' on kiire köntyksellä
Hätä harmaan hahmon laisin.
Ehtii siinä einehtiä,
lehväkaton kattauksessa,
lappaa apetta apajan,
lepikon lehtivihreää.
Folivora-alalahko
Tuop' on lahko laiskiaisten.
Kaks' on heimoa lahkossa,
kaks'pa lahkoheimolaista,
serkut sormin selattua,
varpaan mitoin mietittyä:
kaksivarvaslaiskiainen,
kolmivarvaslaiskiainen.
Siinä ero epeleiden,
velttojen velikultien.
Nuop' on veljet viidakossa,
eteläisen Uuden Maailman,
alamanner-Ameriikan,
mannun Inka-perintöisen.
Näistä meille kertoilevi
televisioitse tieten,
kautta ruudun rajapinnan,
kuvalaitteen keskiseltä,
kehältä kertomakojeen,
Taavi-herra Attenpuri
luonnontutkija tutumpi,
tietoniekka terävämpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti