 |
| Onko se häntä vai nostaako se koipea? |
Tiedetään, tiedetään. Erinäisiä
koiria on jo edestakaisin kohta kennelin verran esitelty viikon eläiminä (ks. viikon 15,
46 ja 49). Syy yläkategorian koira valikoitumiseen viikon eläimeksi
johtuu koira-ihminen -suhdetta luonnehtivasta loitsusta ”ihmisen
paras ystävä” ja siitä, että kuluvalla viikolla virallinen
ystävänpäivä on kiistämätön tosiseikka.
Miksi koira muka olisi ihmisen paras
ystävä, sopii kysyä? Vastatkoon kuka osaa, mutta en minä. Usein
vedotaan koiran lojaliteettiin. Joskus oli
tehty vertaileva tutkimus lemmikkien lojaliteetista vainajoitunutta
omistajaansa kohtaan. Siis tutkittu missä vaiheessa lemmikki, jonka
omistaja on menehtynyt, alkaa nävertää vainajaa haaskana, koska on
jäänyt sen kanssa suljettuun asuntoon eikä pääse pois.
Vertailussa oli mukana kissa ja koira. Koira virui nälissään -
liekö tuo nyt ollut sitten neljättä päivää vai kokonaisen
viikon ennen kuin turvautui raatoon. Kissalle riitti, että ruho
juuri jäähtyi. On siinäkin lojaliteetti. Ja on
siinäkin tutkimus. Mitenköhän siihen on haettu koehenkilöitä?
Mutta se koira. Tuo kuvan koira on sen
näköinen, että se juonittelee jotain, vaikka on kuinka maireata
hymyä. Sanonpa, että kehvelin elkeisiin on koira haudattuna,
tyyliin; jonkinasteinen sisäsiistittömyys on tullut tehtyä!
Esimerkiksi väännetty torttu mummon kutoman räsymaton nurkalle
siihen kohtaan, jossa laulun mukaan pitäisi olla elämän valoisia
vaiheita symboloiva vaalea rantu ja nyt ei ole.
Tai ehkäpä ei. Kenties koiran ilme on
vilpitön. Olkaamme optimistiset ja hyväksykäämme sittenkin
vilpittömyysotaksuma. Hyvää ihmisen paras ystävä -päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti