Viikon 9 eläin: Laiskiainen

Kyllä vain, laiskiaispulla.

Koska Kalevalan päivä ja laskiainen naksahtivat samalle viikolle, niin tyhjennettäköön Lönnrotin lataama sanapajatso viikon eläimen kuvaukseksi:

Viikon eläin etenevi

villi viipyin vaeltavi,

luoviipi luontokappale,

eläin ehkä ehtimätön.

Käypi kynsin kortta pitkin

kaarta kaarnasta käpälin.

Vaan ei kulje kaaren päällä,

pöllin päällistä nelistä.

Niin kuin meillä oravaiset,

näädät näreen norkoilla.

Vaaksoo varren varapuolta!

Alapintaa painelevi!

Riippuu rento rungon alla

aivan varjolla vartaan

Hiiviskelee hitaanlainen

otus outo oksistossa.

Eip' on kiire köntyksellä

Hätä harmaan hahmon laisin.

Ehtii siinä einehtiä,

lehväkaton kattauksessa,

lappaa apetta apajan,

lepikon lehtivihreää.

Folivora-alalahko

Tuop' on lahko laiskiaisten.

Kaks' on heimoa lahkossa,

kaks'pa lahkoheimolaista,

serkut sormin selattua,

varpaan mitoin mietittyä:

kaksivarvaslaiskiainen,

kolmivarvaslaiskiainen.

Siinä ero epeleiden,

velttojen velikultien.

Nuop' on veljet viidakossa,

eteläisen Uuden Maailman,

alamanner-Ameriikan,

mannun Inka-perintöisen.

Näistä meille kertoilevi

televisioitse tieten,

kautta ruudun rajapinnan,

kuvalaitteen keskiseltä,

kehältä kertomakojeen,

Taavi-herra Attenpuri

luonnontutkija tutumpi,

tietoniekka terävämpi.

Viikon 8 eläin: Lunni

Lunnissa yhdistyvät jännällä tavalla tropiikin tukaanien värinkirjava ja vankka nokka, sekä antarktikan pingviinien mustavalkoinen ilmiasu. Lisäksi lunnilla on jäljittelemättömän omalaatuinen naama pulleine poskipäineen ja kolmiomaisine silmineen. Näine avuineen lunnista tuli luonto-ohjelmien myötä suosikki-tv-lintuni ammoisena aikana, jolloin tv-kanavia oli kaksi ja MTV(Mainos-tv) rimpuili ambivalentisti näiden kahden ohjelma-aikatauluista paikkaansa hakien.

Ihmeellisin aasinsilloin niin lunniin kuin televisioonkin liittyen sen ajan suosikki-tv-kuuluttajakseni nousi kuuluttaja, joka näytti mielestäni suosikkilinnultani, lunnilta. Koko nimeään en nyt enää millään muista, mutta etunimi oli Irene ja sukunimi Usvasalo. Värinkirjavaa nokkaa hänellä ei toki ollut, mutta kirjavuutta taisi löytyä omakutoisissa neuleissa. Keskeistä yhdennäköisyydelle oli mielestäni juuri silmät ja poskipäät. En muista sattuiko hän koskaan kuitenkaan kuuluttamaan lunneista kertovaa luontodokumenttia.

Lunninkasvoisuuden ohella linnunkasvoisuus saattaa olla yleisesti tyypillistä tv-kuuluttajilla, mutta aihe vaatisi perusteellisempaa tutkimusta. Helposti voinee osoittaa aikojen saatossa ruutujuonnossa nähdyn jos mitäkin haukkaa eli pöllöä että kanaa. Näöitse havaittavista kuuluttajista on myös päädytty luopumaan viime vuosina. Nähtäväksi (tai näkemättömäksi) jää, johtaako kehitys siihen, että tv-kuuluttajat ovat Suomessa yhtä harvinaisia bongattavia kuin lunnit, joita tänne eksyy ani harvoin. Viimeksi lunni tavattiin Suomessa kuluneella viikolla. Sekin harhautui tänne vain menehtyäkseen.

Tv-kuuluttajien olemassaolo vaikuttaa koko ekosysteemiimme. Ainakin vielä 90-luvulla puhuttiin yksinäisistä vanhuksista, jotka toivottivat vastavuoroisesti hyvää yötä tv-kuuluttajalle, kun tämä ohjelmavuon päättyessä toivotti katsojille hyvää yötä. Toinen mieleen muistuva anekdootti tv-kuuluttajan ja vanhuskatsojan symbioottisesta suhteesta on joko mainitun katsojan huumorintajuun tai käsitysharhaan perustuva, tämä kun oli kuuluttajan ilmaantuessa ruutuun kommentoinut, että:"Kyl noiki monennäköst huushollii näkkee."

Viikon 7 eläin: Koira

Onko se häntä vai nostaako se koipea?

Tiedetään, tiedetään. Erinäisiä koiria on jo edestakaisin kohta kennelin verran esitelty viikon eläiminä (ks. viikon 15, 46 ja 49). Syy yläkategorian koira valikoitumiseen viikon eläimeksi johtuu koira-ihminen -suhdetta luonnehtivasta loitsusta ”ihmisen paras ystävä” ja siitä, että kuluvalla viikolla virallinen ystävänpäivä on kiistämätön tosiseikka.

Miksi koira muka olisi ihmisen paras ystävä, sopii kysyä? Vastatkoon kuka osaa, mutta en minä. Usein vedotaan koiran lojaliteettiin. Joskus oli tehty vertaileva tutkimus lemmikkien lojaliteetista vainajoitunutta omistajaansa kohtaan. Siis tutkittu missä vaiheessa lemmikki, jonka omistaja on menehtynyt, alkaa nävertää vainajaa haaskana, koska on jäänyt sen kanssa suljettuun asuntoon eikä pääse pois. Vertailussa oli mukana kissa ja koira. Koira virui nälissään - liekö tuo nyt ollut sitten neljättä päivää vai kokonaisen viikon ennen kuin turvautui raatoon. Kissalle riitti, että ruho juuri jäähtyi. On siinäkin lojaliteetti. Ja on siinäkin tutkimus. Mitenköhän siihen on haettu koehenkilöitä?

Mutta se koira. Tuo kuvan koira on sen näköinen, että se juonittelee jotain, vaikka on kuinka maireata hymyä. Sanonpa, että kehvelin elkeisiin on koira haudattuna, tyyliin; jonkinasteinen sisäsiistittömyys on tullut tehtyä! Esimerkiksi väännetty torttu mummon kutoman räsymaton nurkalle siihen kohtaan, jossa laulun mukaan pitäisi olla elämän valoisia vaiheita symboloiva vaalea rantu ja nyt ei ole.

Tai ehkäpä ei. Kenties koiran ilme on vilpitön. Olkaamme optimistiset ja hyväksykäämme sittenkin vilpittömyysotaksuma. Hyvää ihmisen paras ystävä -päivää.

Viikon 6 eläin: Hai

Haita on moneen lähtöön, usein myös hengenlähtöön, kuitenkin vain harvakseltaan ihmiskohtalokkaasti. Koska kuitenkin käsitämme asioita lähtökohtaisesti ihmisnäkökulmasta ja koska hailla ei ihmisvaikutuksen ohella ole juuri muita vihollisia kuin me ja muut hait, niin haiden hyökkäilyt ihmisten kimppuun ovat meitä suuresti kiinnostaneet.

Joskus oli muun muassa tutkittu onko uimapuvun värillä haihyökkäykselle altistavaa merkitystä. Tilastojen valossa mustavalkoinen uima-asu vaikutti parhaalta ärsykkeeltä, jos uimari mieli hain täkyksi.

Kaikki hait eivät hamua koko ruhoa kerta-annoksekseen. Esimerkillinen tapaus tällaisesta maistelijasta on leikkurihai tai leikkisästi 'keksinleikkaajahai', joka tällää kohteeseensa visusti kiinni ymmyrkäisellä leukakalustollaan ja irroittaa siitä keksimäisen haukkapalan vinhalla piruettiliikkeellä. Tiettävästi muutaman kerran sille on maistunut ihmiskeksikin, mutta myös esimerkiksi sukellusveneitten kumiosat ovat tuoneet vaihtelua sen ravintoympyrään.

Jotkin hait ovat aika metkan näköisiä. Vasarahai on yksi erikoisesta muotoilustaan tunnettu laji, mutta jos haluaa nähdä jotain kerrassaan mieleenpainuvaa, niin kannattaa hakea kuvamateriaalia peikkohaista (goblin shark).

Kaikki hailajit eivät ole karmaisevia hammaskimppuja. Valashai on valtavan kaunis otus; valtavan kokoinen ja täplikkään kaunis. Suuresta koostaan ja kidastaan huolimatta sille kelpaa ravinnoksi planktoni.

Viikon 5 eläin: Gorilla

Mikä onkaan osuvampaa, kuin kuvata viikon eläinaihe sen nimen kanssa kivasti sointuvassa toimintaympäristössä, torilla. Arveltavasti vieläpä vapputorilla, jossa tuo isokokoinen kädellinen suostuu yllättävän säyseästi pysymään kevytrakenteisen tilpehööripöydän jalkaan liekanarulla kytkettynä.

Kenties johtuen kädellisyydestä joillekin apinoille on tieteen nimissä opetettu viittomakieltä, muun muassa gorillatar Kokolle. Koko on oppinut koko joukon viittomia ja osaa käyttää niitä myös luovasti, esimerkiksi nimeämällä kotoisan tutkimusympäristönsä henkilökuntaa. Kokon kerrotaan myös pitäneen vallan pöljinä satunnaisia siivoojia, jotka eivät ole viittoneet hänelle takaisin, koska viittominen ei kuulu näiden taitoihin ja gorillan keskustelunavaukset ovat menneet siltä osin haaskuun.

Aikoinaan Kokolle tuotiin myös sulhasgorilla Michael, mutta koska tämäkään ei osannut viittomia, Koko antoi sulholle nimen ”tyhmä apina”.

Koko on tiettävästi ainoa eläin, jolla on ollut lemmikkieläimiä, ellei esimerkiksi sellaisia piirroshahmoja kuten Mikki Hiiri, jolla on koira Pluto, lasketa mukaan. Kokon ensimmäinen lemmikki oli kissa, jolle tämä antoi nimen ”täys pallo” (all ball). Ehkä Koko ajatteli kissan pyöreyttä ja loihti nimen siitä. Toivottavasti Koko ei johtanut nimeä sitä kautta, että se olisikin muotoa ”koko pallo” ja merkitykseltään 'Kokon pallo'. Niin tai näin, All Ball karkasi syystä tai toisesta eräänä päivänä harmin seuratessa toistaan; All Ball nimittäin menehtyi jäätyään auton alle. Kerrotaan, että Koko oli totisesti surrut menetystä ja ilmaissut tuntemuksiaan viittomilla 'paha', 'surullinen' ja 'itkeä'.

Mahtaa olla yksinäinen otus tämä Koko; erillinen ihmisten joukossa, erillinen gorillain joukossa. Viittomien sijaan Kokolle olisi voinut opettaa lukutaidon, niin voisimme lähettää hänelle kannustavaa kirjepostia. Ehkä Kokolle on jotain lohtua siitä, että hänet ollaan siirtämässä San Fransiscon eläintarhasta Havaijille eläkepäiviään viettämään.