Viikon 22 eläin: Lammas

Lampaiden rintaman yhtenyys on kadehdittavan ihailtava.

Teräsbetoni-orkesteri pyrki euroviisumenestykseen joitain vuosia sitten laulaen 'missä miehet ratsastaa siellä lampaat ei voi laiduntaa diipa daapa dippadai...'

Kenties yksittäislammas näyttäytyy helposti hauraan oloisena, mutta kun puhutaan kollektiivista LAMPAAT voi olla, että mainitun laulun asetelma kaipaisi geenimuuntelua; 'missä lampaat laiduntaa siellä naperonaamainen hevikiekuja saa ihan vapaasti kääntyä kannoillaan ja palata tenoroimaan seuraavaa joululevyään tms diipa daapa daigadaigaduu...'

Toinen laulelmateknikko, Jukka Kuoppamäki, jonka sukunimi jo on huolestuttava paradoksi, laulaa aiheeseen liittyen 'valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen' tyystin tyylitajuttomasti ja syrjitseväisesti. Lampaiden värikirjo on mitä ilmeisimmin valkoista laajempi, mustavalkoisen sateenkaaren koko spektri ynnä jotkin ruskean sävyt.

Minulla piti olla tästä viikon eläimestä vielä paljon muutakin asiaa, mutta en enää yhtään muista alkuperäistä ideaa. Siitä ei ole tässä sepustuksessa jäljellä pätkääkään.

***

Unohtunut osio palautui seuraavana päivänä muistiin:

Pohjalaistalossa oli keritty lampaita koko lauantai ja rengillä oli ehtoopuolella kovat poltteet päästä kylille polkalle, mutta körttikampauskin oli työltä sotkussa. Isäntä hoputti muun väen pirttiin iltasta laittamaan ja lupautui joviaalisti parturoimaan rengin ratakuntoon, olihan jo koko päivä nitkutettu keritsimiä, joten trimmaustuntuman piti oleman hyvä. Sisällä pirtissä iltakattaus alkoi notkistaa pöytää kun isäntä viimein astui oviaukkoon yltä päältä veressä. Väki jähmettyy suu ammollaan katsomaan, että mitä!? Isäntä seisoo oviaukossa ja kirskauttaa verisiä keritsimiä vielä kertaalleen kiinni ja auki ennen kuin tömäyttää ilmoille: "Siitä tuli niin saatanan ruma notta mää tapoon sen."