Viikon 26 eläin: Savusilakka

Savusilakka on jääkaapistomme yleisimpiä ja runsaslukuisimpia kesäkaloja. Savusilakka syntyy savustuspöntössä noin 50:n yksilön parvissa. Sen jälkeen se ahtautuu tiivinä muodostelmana suolaantumaan sopivaan astiaan ja viettää lyhyen elämänsä jääkaapissa. Hyvin yleistä on, että jos säilytysrasiasta syödään yksi savusilakka, se on koko parven menoa se. Mitäs ovat niin maukkaita.

Viikon 25 eläin: Sisilisko

Sitä paitsi tämä on gekko, eikä sisilisko.

Melkoinen rimanalitus koko teksti.

Sisilisko on hieno otus ja heti alkuunsa haluan kiittää sitä, että se suopeuttaan tahtoo lukeutua Suomen eläimistöön, liskolajeja kun ei aivan hirvittävää määrää meillä kuitenkaan ole.

Sisiliskossa kiteytyy muinaisten hirmuliskojen* arvokas ruhtinaallisuus, vaikka vain vaaksanmittainen onkin. Ja kenties juuri siitä syystä: pieni koko kiteyttää muinaisliskojen muodon, kun tuo varpaanväliin mahtuva varaanimme lekottelee klapipinon aurinkoisella rinteellä.

Onpa hieno eläin, pakko toistaa tätä. Sisiliskoa jaksaisi katsella melkein loputtomiin. Onneksi niitä on kaksi samassa klapipinossa, niin voi katsella välillä sitä toistakin joutumatta yhden liskoruhtinaan hypnotisoimaksi. Se on niin vaihtolämpöinen eläin, että sen lämpö siirtyy katsojan mieleenkin

*on syytä muistuttaa, että sisilisko ei ole kuitenkaan hirmuliskojen perillinen.

Viikon 24 eläin: Tuomenkehrääjäkoi

Viikon valinta vie vaihteeksi hyönteismaailman ihmeellisyyksiin. Tuomenkehrääjäkoi on huomionkipeä joukkoeläin. Niin huomionkipeä, että edes sen monimääräisyys ei riitä, vaan sen on paketoitava lähistön lehto tanakkaan seittipeitteeseen. Puut syödään ensin lehdistä alastomiksi ja sitten kiedotaan härskiin seittinylon-sukkapukuun ja ei kun oksanhankaan kotelomajoitusta rakentamaan.

Kuvassa erottuu tuollainen pystysuora seitinpätkä, jota yksittäiset toukat näyttivät käyttävän benji-hyppyköytenään ennen koteloitumisvaihettaan. Kehitimme siitä porukalla liikeidean. Tuo seitti on niin peijakkaan kestävää, että siitä saa valmiin kalastusvälinepaketin, kun toukka on jo valmiina siimassa. Ja edelleen tuotekehittely eteni siihen, että jopa vapa saadaan samaan pakettiin, kun rapsaistaan toukan valitsemasta puusta oksa, jossa se siima toukkineen jo on.

Viikon 23 eläin: Kiikarikala

Jos elukalla on läpinäkyvä pää niin meikäläisen ei tarvitse tämän enempää satuilla. Sen silmät on ne keltaiset mötikät sen läpinäkyvän pään sisällä. Tsiisus mitä luontokappaleita

Jos arvelette, että piirrokseni on vain mielikuvituksen ja MS-Paintin tuotosta, niin kirjoittakaa toki tarpeelliset hakusanat niistä innostuviin hakukenttiin.

Viikon 22 eläin: Lammas

Lampaiden rintaman yhtenyys on kadehdittavan ihailtava.

Teräsbetoni-orkesteri pyrki euroviisumenestykseen joitain vuosia sitten laulaen 'missä miehet ratsastaa siellä lampaat ei voi laiduntaa diipa daapa dippadai...'

Kenties yksittäislammas näyttäytyy helposti hauraan oloisena, mutta kun puhutaan kollektiivista LAMPAAT voi olla, että mainitun laulun asetelma kaipaisi geenimuuntelua; 'missä lampaat laiduntaa siellä naperonaamainen hevikiekuja saa ihan vapaasti kääntyä kannoillaan ja palata tenoroimaan seuraavaa joululevyään tms diipa daapa daigadaigaduu...'

Toinen laulelmateknikko, Jukka Kuoppamäki, jonka sukunimi jo on huolestuttava paradoksi, laulaa aiheeseen liittyen 'valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen' tyystin tyylitajuttomasti ja syrjitseväisesti. Lampaiden värikirjo on mitä ilmeisimmin valkoista laajempi, mustavalkoisen sateenkaaren koko spektri ynnä jotkin ruskean sävyt.

Minulla piti olla tästä viikon eläimestä vielä paljon muutakin asiaa, mutta en enää yhtään muista alkuperäistä ideaa. Siitä ei ole tässä sepustuksessa jäljellä pätkääkään.

***

Unohtunut osio palautui seuraavana päivänä muistiin:

Pohjalaistalossa oli keritty lampaita koko lauantai ja rengillä oli ehtoopuolella kovat poltteet päästä kylille polkalle, mutta körttikampauskin oli työltä sotkussa. Isäntä hoputti muun väen pirttiin iltasta laittamaan ja lupautui joviaalisti parturoimaan rengin ratakuntoon, olihan jo koko päivä nitkutettu keritsimiä, joten trimmaustuntuman piti oleman hyvä. Sisällä pirtissä iltakattaus alkoi notkistaa pöytää kun isäntä viimein astui oviaukkoon yltä päältä veressä. Väki jähmettyy suu ammollaan katsomaan, että mitä!? Isäntä seisoo oviaukossa ja kirskauttaa verisiä keritsimiä vielä kertaalleen kiinni ja auki ennen kuin tömäyttää ilmoille: "Siitä tuli niin saatanan ruma notta mää tapoon sen."