Viikon 14 eläin: Pussiahma

Nyt kun lähes joka naapurilla tuntuu olevan koira ja niiden räksytys on jaettu tasaisesti kattamaan koko päivänvaloisa aika ja usein myös päivänvaloton, erityismaininta sille karvakuonolle, joka tykkää ulvoa toisinaan koko yönkestoisesti, niin niin, olen pohtinut jotain kivaa elukkaa omaksi lemmikiksi.

Hevonen voisi olla nasta ja kävisi myös kulkupelistä. Toisaalta, näin köyliöläissyntyisenä luonteva vaihtoehto olisi varmaankin susi, ne kun on kaikkien mielestä niin vi***tun tavanomaisia meille, että ihan itsekin huomaamatta lisäilen suenkielisiä lauserakenteita ja ulvoksia arkipuheeseeni.

Nyt mahdollisten lemmikkien listalle astuu kuitenkin otus, joka on toiminut innokkeena piirrossarjoista tutulle tasmanian tuholaiselle. Saanko esitellä: pussiahma. Otuksen äänimateriaali on vähintään riittävä asuinpiirini lemmikiksi. Otuksen olemus on samaan aikaan vakava ja koominen, mikä täyttäisi lemmikki-omistaja -reflektion vaatimukset.

Miettikää miten kätevä lenkitettävä pussiahma olisi; pussieläimenä se voisi kantaa pussissaan omistajansa asunnon avaimia ja kioskille kiikutettavaa lottokuponkia. Lottovoitto lienisikin tarpeen, sillä otus on uhanalainen ja sitä tuskin saa lemmikikseen noin vain. Ja jos saisikin niin elukan rähinöinnin johdosta kohta olisi itse uhanalainen, nimittäin häätö-.

(Kotitehtävänä voitte hakea lisää ääninäytteitä otuksen monipuolisesta ulosannista ja youtubesta löytyy myös monia kivoja videoita. Kuvamateriaalin googletuksesta kiinnostuneille varoituksen sana; pussiahmaa vaivaa sukurasitteena naamanrunteleva tauti, joka on elukan pahin uhka eikä yhtään sympaattinen näky).