Viikon 17 eläin: Sorsa

Kuvan sorsapariskunta näyttää viikon seurannan perusteella ihan tosissaan asettuneen lähi-Siwan takapihalle sadekaudelta jääneeseen lätäkköympäristöön (kolme lätäkköä).

Lätäköissä oli tuskin enimmilläänkään sen vertaa syvyyttä, että nämä kykenivät toteuttamaan olemukseensa kuuluvaa puolisukeltajuutta. Vaan eipä kai sivullisilla ole heidän asuinpaikkansa valinnan suhteen mitään nokankoputtamista, koputelkoon sorsat nokkaansa lätäkön pohjaan.

Viikon 16 eläin: Västäräkki

Tästä elukasta ei laitettu alun alkaen kuvaa ollenkaan syystä, että se ei osaa käyttäytyä asiallisesti. Onhan se kiva, että västäräkistä on vähäsen ja noin muuten on veikeä otus, tykkää vaan peilata itseään kotoväen autojen sivupeileistä.

No mihinkäs ne peilit nyt kuluvat peilatessa, ei mihinkään, eipä ei, mutta kun paskoo ihastuksissaan auton kylet kirjavaksi se västäräkki. Että sen vuoksi ei tullut itsestäänselvänä tätä kuvaa, kun se harrastaa tommosta omaan kuvaansa liittyvää autonkakkimista.

Viikon 15 eläin: Mäyräkoira

Kuvassa mäyräkoiran (Canis Lupus Familiaris Hostis Melium) taksonominen sukupuu. Kuva on ajoitettu radiohiiliajoituksella muutaman vuosikymmenen taakse. Sitä ei voi pitää täysin kattavana, koska tauluun on rajattu vain viisi polvea, joskin joka hurtalla on neljä jalkaa eli polvia on toisaalta sittenkin vilisemään asti.

Jotta voisimme puhua mäyräkoirasta on ensin puhuttava koiran (esi)historiasta. Ns. alkukoirana voidaan pitää Aatamin ja Eevan paratiisinpystykorva Rekkua. Myyttiseltä ajalta tunnetuinpia koiria ovat manalan portinvartijana toiminut haadeksenvahtikoira Kerberos ja argonauttien laivakoirana toiminut kultaisentaljannoutaja Hakki.

Mäyräkoiran alkuperästä on kaksi kiistelevää kantaa; eurooppalainen ja amerikkalainen. Eurooppalainen kanta tunnetaan myös antiikkisena, sillä sen mukaan mäyräkoira kehittyi Hannibalin sotaretkellä Roomaan. Selityksen mukaan iso-H:lla oli norsujen sijaan lauma koiria, joiden koivet typistyivät pitkän matkan rasituksesta nykyään tunnettuun mittaansa.

Amerikkalainen teoria taas pohjaa siihen ajatukseen, että jalat eivät niinkään typistyneet, vaan elukan runko pitkistyi, kun koiria tuotiin Atlantin yli. Perusteluna käytetään sitä, että pitkillä laivamatkoilla koirat tykkäsivät vaihtaa laivaa ja malttamattomina kurottelivat venymiseen asti partaan yli ennen kuin kulkusilta saatiin asetettua laivojen (tai laivan ja laiturin) väliin. Uskaliaimmat teoriat esittävät, että mäyräkoiraa olisi käytetty näiltä osin myös entraushakana merirosvouksessa ja meritaisteluissa. Kansanetymologit ovat arvelleet, että rodun nimi tuleekin muodosta 'merikoira'.

Viikon 14 eläin: Pussiahma

Nyt kun lähes joka naapurilla tuntuu olevan koira ja niiden räksytys on jaettu tasaisesti kattamaan koko päivänvaloisa aika ja usein myös päivänvaloton, erityismaininta sille karvakuonolle, joka tykkää ulvoa toisinaan koko yönkestoisesti, niin niin, olen pohtinut jotain kivaa elukkaa omaksi lemmikiksi.

Hevonen voisi olla nasta ja kävisi myös kulkupelistä. Toisaalta, näin köyliöläissyntyisenä luonteva vaihtoehto olisi varmaankin susi, ne kun on kaikkien mielestä niin vi***tun tavanomaisia meille, että ihan itsekin huomaamatta lisäilen suenkielisiä lauserakenteita ja ulvoksia arkipuheeseeni.

Nyt mahdollisten lemmikkien listalle astuu kuitenkin otus, joka on toiminut innokkeena piirrossarjoista tutulle tasmanian tuholaiselle. Saanko esitellä: pussiahma. Otuksen äänimateriaali on vähintään riittävä asuinpiirini lemmikiksi. Otuksen olemus on samaan aikaan vakava ja koominen, mikä täyttäisi lemmikki-omistaja -reflektion vaatimukset.

Miettikää miten kätevä lenkitettävä pussiahma olisi; pussieläimenä se voisi kantaa pussissaan omistajansa asunnon avaimia ja kioskille kiikutettavaa lottokuponkia. Lottovoitto lienisikin tarpeen, sillä otus on uhanalainen ja sitä tuskin saa lemmikikseen noin vain. Ja jos saisikin niin elukan rähinöinnin johdosta kohta olisi itse uhanalainen, nimittäin häätö-.

(Kotitehtävänä voitte hakea lisää ääninäytteitä otuksen monipuolisesta ulosannista ja youtubesta löytyy myös monia kivoja videoita. Kuvamateriaalin googletuksesta kiinnostuneille varoituksen sana; pussiahmaa vaivaa sukurasitteena naamanrunteleva tauti, joka on elukan pahin uhka eikä yhtään sympaattinen näky).