Pelkkä kamelin mainitseminen saa osan
kuulijoista varpailleen, koska aiheesta helposti seuraa klassinen
kameliongelma eli oliko dromedaari nyt se yksi- vai kaksikyttyräinen?
Mieltä huojentaa sentään se, että tiedämme vaistonvaraisesti
ainakin kamelin vankimman tunnuspiirteen, joka on kyttyrä tai kaksi.
Jo ammoiset faaraot toistivat dyynien
välissä pilkistävän kyttyrän muotokieltä suurenmoisissa
muistomerkeissään pyramideissa. Tai sitten pyramidien muoto toisti
ihan vaan dyynien profiilia. Tai noudatti jotain geometrista
kauneusihannetta. Tai jotain muuta. Tämän siitä saa kun lähtee
pakoilemaan alkuperäistä kyttyräongelmaa toissijaisiin
arkitehtoonisiin aiheisiin.
Kuvassa näemme sikäläisen beduiinin
ratsastavan kaksikyttyräisellä. Ratsastaja on painunut melko
syvälle kyttyrähahloon, mistä voisi tehdä sen hurjan arvauksen,
että koko kaksikyttyräisyys olisi ratsastusperäistä evoluutiota,
että elukan alkumuoto olisi yksikyttyräinen ja olisi siitä
muuntunut tuommoiseksi. Kamelten levinnäisyysalueiden pikakertaus
kuitenkin asettaa uunituoreen ratsastajateorian roskakorin reunalle,
ainakin mitä tulee kyseisen kuvan tulkintaan, sillä
kaksikyttyräisiä tavataan yleensä paljon kauempana Aasiassa kuin
yksikyttyräisiä, joiden laajat reviirit asettuvat enämpi
Pohjois-Afrikan ja Persian tanhumille. Täten Saharan beduiinin
ratsuna tulisi pikemminkin olla yksikyttyräinen. Vai sanonko nyt,
että dromedaari, koska se on se.
Eri kyttyrämääräiset kamelit
kuulemma risteytyvät kuitenkin keskenään, joten uusi kameliongelma
lienee puolitoistakyttyräisen kamelin olemassaolo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti