Viikon 4 eläin: Kameli

Pelkkä kamelin mainitseminen saa osan kuulijoista varpailleen, koska aiheesta helposti seuraa klassinen kameliongelma eli oliko dromedaari nyt se yksi- vai kaksikyttyräinen? Mieltä huojentaa sentään se, että tiedämme vaistonvaraisesti ainakin kamelin vankimman tunnuspiirteen, joka on kyttyrä tai kaksi.

Jo ammoiset faaraot toistivat dyynien välissä pilkistävän kyttyrän muotokieltä suurenmoisissa muistomerkeissään pyramideissa. Tai sitten pyramidien muoto toisti ihan vaan dyynien profiilia. Tai noudatti jotain geometrista kauneusihannetta. Tai jotain muuta. Tämän siitä saa kun lähtee pakoilemaan alkuperäistä kyttyräongelmaa toissijaisiin arkitehtoonisiin aiheisiin.

Kuvassa näemme sikäläisen beduiinin ratsastavan kaksikyttyräisellä. Ratsastaja on painunut melko syvälle kyttyrähahloon, mistä voisi tehdä sen hurjan arvauksen, että koko kaksikyttyräisyys olisi ratsastusperäistä evoluutiota, että elukan alkumuoto olisi yksikyttyräinen ja olisi siitä muuntunut tuommoiseksi. Kamelten levinnäisyysalueiden pikakertaus kuitenkin asettaa uunituoreen ratsastajateorian roskakorin reunalle, ainakin mitä tulee kyseisen kuvan tulkintaan, sillä kaksikyttyräisiä tavataan yleensä paljon kauempana Aasiassa kuin yksikyttyräisiä, joiden laajat reviirit asettuvat enämpi Pohjois-Afrikan ja Persian tanhumille. Täten Saharan beduiinin ratsuna tulisi pikemminkin olla yksikyttyräinen. Vai sanonko nyt, että dromedaari, koska se on se.

Eri kyttyrämääräiset kamelit kuulemma risteytyvät kuitenkin keskenään, joten uusi kameliongelma lienee puolitoistakyttyräisen kamelin olemassaolo.

Viikon 3 eläin: Nauta

Jos ette tiedä mikä on Audhumla, niin kohta tiedätte. Sitä ennen kuitenkin jotain muuta, voisi kai sanoa ammuuta.

On sellainen sanonta, että jotain tapahtuu ”kun lehmät lentävät”. Sillä viitataan mahdottomaan, sellaiseen joka ei todennäköisimmin koskaan tapahdu. Vastaava sanonta on ”kun helvetti jäätyy”. Lehmä on kuitenkin nähty lentävänä valkokankaalla ainakin Monty Pythonin elokuvassa Holy Grail, joka on lehmän lennon mahdottomuuteen sopien suomennettu nimellä Monty Pythonin hullu maailma, ja Francis Ford Escort Coppolan elokuvassa Ilmestyskirja. Nyt, jossa siinäkin lehmän lennon käsittämättömyys sopii hyvin kyseiseen kohtaukseen. Kummassakaan elokuvassa lehmä ei silti lennä omillaan; ensimainitussa nauta omaksuu ilmailukyvyn katapultin linkoamana ja jälkimmäisessä lento tapahtuu helikopteriavusteisesti.

Nypätään tähän mennessä kerrotusta muutama irtoseikka ja tehdään niistä jonkinlainen ajatussynteesi. Seikat ovat Audhumla (aloituskappaleesta), lehmä (sanonnasta ”kun lehmät lentävät”), jää (sanonnasta ”kun helvetti jäätyy”) ja maailma (Monty Pythonin hullusta maailmasta). Ja sitten kohti synteesiä!

Audhumla-lehmä on skandinaavisen mytologian toinen elollinen olento ensimmäisen ollessa alkujättiläinen Ymir. Ymir pärjäsi alun kolhossa ajassa juomalla Audhumlan maitoa. Audhumla-nauta taas sai ravintonsa lipomalla paikallista jääköntsää. Jääköntsän rapautuessa Audhumlan ahnaan kielen raspivaikutuksesta jäästä emansipoitui herra nimeltä Buri, joka keksi olla ensimmäinen mytologian jumalolento. Burin pojanpojat Odin, Vili ja Ve katsoivat myöhemmin, että Ymir-jätti oli äitynyt liian suureksi ja pahaksi. Kenties Ymir oli alkunaudan (alko- ?) maidosta audhumalassa ja siksi sietämätön. Oli miten oli, jumalveljeskolmikko surmasi Ymirin, jonka ruhosta tehtiin osineen maailma, jossa tossujamme kulutamme.

Viikon 2 eläin: Pingviini

Joissain maailmankolkissa elää vankka uskomus, että Joulupukki asuu Pohjoisnavalla eikä Korvatunturilla. Viimeisimmän teorian mukaan hän saattaisi olla kotoisin myös Etelänavalta, koska toi viime vierailullaan muassaan kuvan pingviinin.

Otusta ruokitaan kapseloiduilla valmiseineillä, mutta en tiedä saako se niistä tarvitsemaansa ravinnemäärää, koska on niin loppasuu hotkimaan annoksensa, että suurin osa valuu sen suupielistä syliinsä. Ehkä pingviineillä on tapana ruokkia näin sylipoikasiaan tai ihan vaan lämmitellä varpaitaan, sillä sivu suun valuva tavara on perhanan lämmintä. Jotta paikat eivät aivan sottaantuisi, pitää heti laittaa joku kippo eli kuppi pingviinin räpylöille.

Sottaisuusriskin vastapainona ilmeni kuitenkin, että jos ei pingu itse saa tatinastaan ravitsemusta tai nautintoa, niin omistajalle kupillinen kuumaa on luontoisetu.

Viikon 1 eläin: Majava

Metka kyllä, majava kuuluu samoihin -va-päätteisiin otuksiin kuin ora-va, hara-va ja ara-va. Maja-etuliitteen se sai saatuaan ensin asuntoonsa aravalainan. Viikon 20 eläin orava taas voitti loton haravajärjestelmällä kämppänsä hinnan.

Luonto on täynnä ihmeellisiä yhteyksiä. Näistä haltioitui aikoinaan Aleksis Kivikin ja teki laulun sekä oravasta, että majavasta, joskin ensimainitumpi vain on tunnettu, kunnes sai tämä hetki: tässä se on, A. Kiven ennenkuulumaton laulu majavasta, eikä se nytkään kuulu, mutta on sentään nähtävillänne! Ja kuuluuhan se jos viritätte veisun. Oravalaulun puolelta muistanetta parikin eri melodiaa. Olkaa hyvä:

Makeasti majavainen

Lojuu risupadossansa

Sinnepä ei suen tassu

Eikä metsäkarjun nassu

Mahtuneet milloinkaan

Bunkkeristaan kosteasta

Pujahtaa hän joen uomaan

Uppotukkii allans monta

Järven pohjaan ajan tuomaa

Päähänsä kolkahtaa

Mikä elo onnellinen

Vellamoisen vesirajas

Siellä notkuu majavainen

Risuisessa baja-majas'

Ahtolan cembalo soi!

Siellä lötkyy lätkähäntä

Räppänällä rähjäisellä

Korpit raakkuin taivaan alla

Pitää hänet valvehilla

Aamusta iltahan.