sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Viikon 39 eläin: Melkein hauki

Tämän viikon eläin on osittain kala, osittain täysi mysteeri. Koko höpinän lähtökohtana on lause ”Sain melkein hauen.” Ja siinä se höpinä melkeinpä olikin.

Mysteeriosion johdosta aiheeseen on vaikea tarttua, lähes yhtä vaikea kuin melkein hauen on tarttua koukkuun tavallisen hauen tavoin pysyvästi ja kalastaja-kala -suhteeseen kuuluvaan sanomattomaan sitoumukseen sisältyvällä varmuudella.

Melkein hauen kalastus on osittain yhteneväinen tapahtuma hauen kalastuksen kanssa. Tartutus- ja kelausvaiheet ovat identtiset, eroavaisuudet ilmenevät jossain haavimisvaiheen tienoilla tai ehdottomasti sen jälkeen, koska tuota kriittistä vaihetta yleensä seuraa joko toteamus ”sain hauen” tai ”sain melkein hauen”.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Viikon 38 eläin: Keltakerttuli

Hei, sinä kofeinistinen lähimmäinen tai muu kahvikeskeistä elämää viettävä lajitoveri. Oletko koskaan pohtinut mihin tahoon varaten saamme nauttia perusturvallisuutta huokuvan päivittäisen kaffekupposemme? Ei, en puhu tuotantoketjun katveisissa syvyyksissä raatavista moderneista orjista tai näitä riistävistä kasvottomista, mutta silti kiiluvasilmäisen häkäilemättömistä piiskureista. Etpä taida tietää kuka on kahviplantaasien suojelusenkeli ja vielä pyyteetön sellainen. Se on tuo kuvan pikkulintu (ja sen neljä kaverilajia). Uutisoinnin mukaan se uurastaa ainakin Costa Rican kahvipelloilla, Costa Concordiasta en tiedä, vaikka sekin on ollut otsikoissa.


Olitpa sitten marttakerhon tassiltaryystömestari, torikahvinsa pahvimukista hätäisesti juova taksisuhari, toimistokompleksin pressokonetta rämpläävä A4-asiantuntija, termospullonsa avantoteitse Ahdin valtakuntaan kadottanut kovaonninen pilkkijä, trendiviiksensä lattevaahdolla rajaava hipsteri tai muu yletön kahvinkuluttaja, niin eikö olisi jo hyvä aika suoda kiitosta kahviemme kaitsijalle, keltakerttulille.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Viikon 37 eläin: Kyy

Matti ja Teppo laulavat näin: "Pidä itsestäsi huolta...älä katsettasi maahan luo." Ohjeistusta ei voida pitää yleispätevänä, sillä kulkiessani tuossa päivänä eräänä aurinkoista asvalttipätkää oli erityisen kannattavaa luoda katseensa maahan. Suoraan sanottuna katseen maahan luomattomuus olisi ollut lauluohjeen sisältämän itsestään huolen pitämisen vastaista. Tiellä oli nähkääs kyy.

Havainnosta ja äkkipysähdyksestä oli kenties vain puolitoista askelta siihen, että myrkkymadon hampaat olisivat ottaneet mittaa tennarini kärkivahvisteen lujuudesta. Siinä olisi kalareissu päättynyt ennen alkuaan. Tosin saalista ei tullut kumminkaan, liekö johtunut perjantai 13. päivän kiroista.

Kyy ei tiettävästi osaa rantakäärmeen tavoin kalastaa, mutta saattaisi Iltasanomalehden kesältä 2012 peräisin olevaan pienreportaasiin viitaten toimia ansiokkaana kalastusvälineenä. (Hauen mahasta oli löytynyt kyy).

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Viikkojen 35 ja 36 eläimet: Siili ja mato

Tällä kertaa kaksi eläintä samalla kertaa. Valittu eläin olisi voinut olla myös gekko, koska valitut eläimet siili ja mato komeilevat Kekkosen 80v-syntymäpäivän kunniaksi piirretyssä juhlavassa kuvassa. Sekä Kekkosen syntymä- että kuolinpäivä ajoittuvat liki ajankohtaista kuunvaihdetta, siitä tämä yhteensattumien suma ja liiska kaiketi aiheutui.

Piikikäs siili ilmapallokavalkadissa tuo tietyn vaarantunteen. Mato pitkän narun päässä luo toisenlaisen vaarantunteen tuoden mieleen siiman päässä hilluvan kalansyötin. Ja jos lisäämme madon ilmapalloon heliumtäytteen, otus päätyisi taivaalle lintujen kekkereihin. Aamuvarhainen vilkaisu takapihan nurmikolle antaa ymmärtää, että jo luontaisessa ympäristössään mato hoitaa hommiaan luonnon ravintoketjun antavana osapuolena rastaiden ollen edunsaajia. Siili ja mato ovat kumpikin kovin maanläheisiä otuksia. Madot ovat myös siilin ravintoa ja kyllä kai siilikin aikanaan päätyy matojen pöytään, kuten me muutkin, jotka pidämme olemisemme keinona maallista tomumajaa.

Jos risteyttäisimme siilin ja madon saisimmeko aikaan Kekkosen? Tarkoitan; madon kalju perusolemus + (kiroilevan) siilin asenne = ”Saatanan tunarit!” -Kekkonen.

(Inkkarit ja länkkärit näyttävät olleen cooleja siilin ja madon keralla. Ilmapallovalikoima on varsin mielenkiintoinen käsittäen kaksi krusifiksia, tietysti Kekkosen ja laatikon? Vetelikö Kekkonen jo viimeisiään vai mitä anarkistisia vallankumoustoiveita ristit kantavat taivaalle? Itse asiassa muistan, että piirtäessä ilmapalloideat alkoivat käydä vähiin laatikon tullen.)