Tämänkertaisen apinoinnin avaukseksi kehotetaan hakemaan ja kuulemaan A. Syrjäniemen teos 'Daytonin apinajuttu'.
Voimme joko hyväksyä tai olla
hyväksymättä evolutionaariset apinajuuremme, mutta tulee mieleen,
että ihmisen kannattaisi olla sen verran apina, että sillä olisi
häntä. Perustelu on seuraava: häntä toimisi lisätasapainona
loppukesän marjanpoiminnassa, jossa selkä menee väistämättä
juntturaan kun pitää olla varvikossa kestämättömän pitkään
kaksinkerroin kuin suljettu linkkuveitsi. Kun tähän vielä ynnätään
ämpäriin kertyvän saalistetun biomassan vääntövoima
ihmislinkkarin etupuolella, olisi vain kohtuullista, että olisi
vastapainona häntä, eikä vääntyisi selkä tärviölle kuin
kamelilla, jonka selän katkaisi se kuuluisa viimeinen oljenkorsi.
Vai oliko se aasin selkä kun siten katkesi? Laitetaan kaupan päälle
aasi ja aasinsiltakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti