Isäntä palaa pihalta tupaan pyssy
kädessä, sanoo emännälle: ”On se kettu vain viekas eläin kun
vielä kuoltuaan tekeytyi naapurin pystykorvaksi”.
Kuulostaa tutulta, kettu ja viekkaus
luontuvat hyvin yhteen. On sanottu, että ketussa yhdistyy sekä
kissan, että koiran ominaisuuksia, mikä on sekin tietysti viekasta.
Kettu ei ole edes hänen oikea nimensä, vaan repo, jos sekään.
Kettu tarkoitti alkujaan otuksen nahkaa, joten sitä voi syystäkin
kutsua peitenimeksi, mikä on jälleen viekasta.
No okei, okei, monilla muillakin merkittävillä eläimillä on useita kutsumanimiä ja oikeiden nimien sijaan niistä käytetään julkisissa yhteyksissä usein jotain muuta nimitystä. Esimerkiksi sana karhu on tempaistu ihan samaan tapaan sen päällysteen karheasta laadusta kun alkuperäisnimi on jokin otson tapainen, eli ketulle ei viekkauksissaan tunnu riittävän itsensä viekastaminen, vaan se on uuttanut kehnot keinonsa muillekin luomakunnan edustajille, mikä on jälleen viekasta.
No okei, okei, monilla muillakin merkittävillä eläimillä on useita kutsumanimiä ja oikeiden nimien sijaan niistä käytetään julkisissa yhteyksissä usein jotain muuta nimitystä. Esimerkiksi sana karhu on tempaistu ihan samaan tapaan sen päällysteen karheasta laadusta kun alkuperäisnimi on jokin otson tapainen, eli ketulle ei viekkauksissaan tunnu riittävän itsensä viekastaminen, vaan se on uuttanut kehnot keinonsa muillekin luomakunnan edustajille, mikä on jälleen viekasta.
Happamia sanoi kettu, viekas sanon
minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti