Viikon 21 eläin: Muskettikoira

Animaatiosarjan teemabiisi on edelleen verraton tunnelmanvirittäjä (laulu löytyy tunnetuimmista videopalveluista esimerkiksi hakusanoilla 'Dartacan y los tres Mosqueperros')

Kuvassa lienee jokin tunteikas "jäähyväiset kuolettavasti haavoittuneelle mestarille, joka taisteli hyökkääjiä vastaan urheasti vääntäen näiden floretit mutkalle tai poikki (taistelukapineet lojuvat maassa)" -tyyppinen kohtaus.

Keskellä seisovan nuoren sankarin tyhjä katse jää vainoamaan kuvan katsojaa kenties peruuttamattomasti. Juliet-neito tekee kaikkensa lohduttaakseen tyhjyyttä tuijottavaa miekkosta, jonka on astuttava varmaankin mestarinsa saappaisiin. Mutta miten se onnistuu se saappaisiin astuminen, jos hän ei näje ees etteensä, häh?

Taustalla pitkin Pyrenneitten huippuja painelee joku tyyppi (vasemmassa yläkulmassa). Epäilemättä ja häpeilemättä Mauri Kunnas plagioi siitä aikanaan herra Hakkaraisen. Pakeneeko se paikalta sinne vuorten taa? Pääsyyllinen mestarin tilaan? Herra Hakkarainen? Mikä vyyhti!

Vanhalla mestarilla on hienosti koiranviiksiensä lisäksi VIIKSET (tai ainakin viiksi).

Viikon 20 eläin: Orava

Iltasanomalehdessä uutisoitiin 15.5.2013 kuumeisesti oravanuorison uudesta, vaarallisesta villityksestä, tyhjien virvokejuomapullojen tonkimisesta sadevesijärjestelmien syöksytorvista. Allekirjoittanutta jäi kiinnostamaan kuinka hylsypullo oli syöksytorveen päätynyt. Oravan joutuminen sinne on ilmeisempää; se oli hakemassa pulloa saadakseen panttirahan pullonpalautuksesta. Raha menee rahan luo, sanotaan. Niin tässäkin, ovathan oravannahat olleet aikoinaan käteistä ja soodapulloon kätkeytynyt moderni toivomushenki Pantti tuo löytäjälleen menestystä muutaman kymmenen eurosentin verran per puteli.

Ilmiö sinällään ei siis ole mitenkään uusi. Oravanuoriso liikkuu paljon ja keräilee palautuspulloja taskurahan toivossa kaikkialla. Huolestuttavaa on, että pikku-oravien retket ovat suuntautuneet yhä vaarallisempiin kohteisiin. Nuoriso-oravainkeskuksesta on annettu jo aiemmin ymmärtää, että juuri syöksytorvipullot ovat erityisen vaarallisia ensinnäkin välittömänä uhkana, mutta myös välillisesti. Viime vuonna kerrotaan kolmen oravan menehtyneen puolustusvoimien ampumaleirien yhteydessä kranaatinheitinammunnoissa, joissa vääriin virikkeisiin syöksytorvipullostuksessa tottuneet oravanuoret ovat luulleet heittimen putkeen sujautettavaa kranaattia pulloksi ja sujahtaneet sitten itse perässä putkeen ikävin seurauksin.

Kuvan oravat liittyvät tapaukseen. Ne on oikein syypäät, Tiku Tippi ja Taku Taskuraha. Osoitetaan niitä kaikki yhdessä vielä syyttävästi sormella ja sanotaan: ”Hyi! Ettäs kehtaatte!”

Viikon 19 eläin: Kirahvi

(Yle todellakin uutisoi 7.5.2013 näiden

eläinten maahantuonnin helpottumisesta.)

Viikon 19 eläimeksi kiilasi itsensä jo alkuviikosta pitkäkaulaishirviin kuuluva kirahvi, jonka eu-maahantuotia ollaan vihdoinkin helpottamassa, hallelujah!

Näin muutoksesta kertoo direktiivin hionut kirahviasiainkomission puhelinvastaava serihvi Giraud Wiff: ”Aiemmin oli hankalaa. Kerrankin kirahvilastissa ollut salakuljetusalus MS Serahvi karahti karille. Itse olin silloin kahvilla. Kävi ilmi, että kirahvien sijaan lastissa oli karahvi poikineen. Kapteeni oli tyhjentänyt jokusen konjakkikarahvin ja siitä se kajakki sitten kajahti karille. Tarihvit ja tarhausmaksut oli konjakkien ja karahvien sijaan kirjattu kirahveista ja jakeista ilman koneja. Paitsi perluskonia. Se oli sen kapteenin nimi, Jake Perluskoni. Ota siitä sitten selvää kun oli humalassa eli ota siitä sitten epäselvää. Tälläista se oli usein aiemmin, mutta nyt pitäisi helpottaa kun on uudet pelisäännöt. Auts, perkele!” Haastattelun päätteeksi vesikauhuinen ja kapinen kirahvi naukkasi serihvi Wiffiä lapaluusta.

Maahanmuuttajakirahveja on jo pitkään työllistetty ikkunanpesualalla: ”Siinä levitetään imelää marmelaatia ensin klasiin ja kirahvi lipoessaan esanssia puhdistaa ikkunan kuin huomaamattaan”, jatkaa puremasta äsken vakavasti haavoittunut Wiff ensivasteambulanssin takalehteriltä. ”Parikerroksisissa rivitaloissa tämä vielä menettelee, mutta vaikeuksia seuraa kun näitä tolppaniskoja aletaan nostella nostureilla ylempiin kerroksiin. Monista parvekeasunnoista on kesäistutukset syöty ikkunanpesun yhteydessä”, jatkaa Wiff, vaikka nukutusaineen pitäisi jo tainnuttaa koko jätkän. ”Lisäksi...krooh pyyh...ai anteeksi, lisäksi kun ikkunat puhdistuvat kuin huomaamatta, ei kirahveille makseta siitä hommasta edes kunnon palkkaa. Tyypillistä on, että ne saavat palkakseen vain hankkijan lippiksen, hyvännäköinen, mutta uustuotanto...ja piraatti...krooh”, kertoo Wiff vielä ennen nukahtamistaan.

Wiff olisi voinut vähän miettiä tuota piratismia ruokkivaa mekanismia, jonka hänen luomansa direktiivi nyt aiheuttaa. Varmaan unenpöpperössä kirjoittanut senkin. Hyi Wiff!

Viikon 18 eläin: Kettu

Isäntä palaa pihalta tupaan pyssy kädessä, sanoo emännälle: ”On se kettu vain viekas eläin kun vielä kuoltuaan tekeytyi naapurin pystykorvaksi”.

Kuulostaa tutulta, kettu ja viekkaus luontuvat hyvin yhteen. On sanottu, että ketussa yhdistyy sekä kissan, että koiran ominaisuuksia, mikä on sekin tietysti viekasta. Kettu ei ole edes hänen oikea nimensä, vaan repo, jos sekään. Kettu tarkoitti alkujaan otuksen nahkaa, joten sitä voi syystäkin kutsua peitenimeksi, mikä on jälleen viekasta.

No okei, okei, monilla muillakin merkittävillä eläimillä on useita kutsumanimiä ja oikeiden nimien sijaan niistä käytetään julkisissa yhteyksissä usein jotain muuta nimitystä. Esimerkiksi sana karhu on tempaistu ihan samaan tapaan sen päällysteen karheasta laadusta kun alkuperäisnimi on jokin otson tapainen, eli ketulle ei viekkauksissaan tunnu riittävän itsensä viekastaminen, vaan se on uuttanut kehnot keinonsa muillekin luomakunnan edustajille, mikä on jälleen viekasta.

Happamia sanoi kettu, viekas sanon minä.